Fiilikset ovat huomattavasti parantuneet viimepostauksista. Ensinnäkin löysin kihlasormukseni! Se vain ilmestyi lavuaarin reunalle siihen, mihin aina jätän sen, kun laitoin hiuksiini pinnejä o__o Ehkä se oli pinnirasiassa tai sen alla. Mielestäni kyllä tarkastin nuo paikat sataan kertaan. Todella outoa. Olen joka tapauksessa todella huojentunut, ettei sormus unohtunutkaan leffateatterin vessaan. Tästä lähin en ikinä riisu sitä julkisissa vessoissa käsiä pestessä >.<
Löytyneen sormuksen kunniaksi kuva ihanista kihla- ja vihkisormuksistani:
Vasemmalla kihlasormus ja oikealla vihkisormus! Vihkisormuksessa on pitsikuviointia, pieniä timantteja rivissä, ja sydän keskellä. Halusin jotain erikoisempaa ja tämä ihanuus löytyi Kultajousesta.
Viimepäivinä on ollut kova kiire häitä järjestellessä, mutta stressi on hiukan helpottanut, kun häiden ohjelma on alkanut pikku hiljaa muotoutua mielessäni. Toisaalta huomaan koko ajan uusia asioita, mitä pitäisi tehdä >.< Esimerkiksi eilen tajusin, ettei meillä ole kakun koristeita ollenkaan, ja en ole miettinyt yhtään miten pöydät nimetään ja merkitään. Ratkaisu: väsään kakun koristeet Cernitistä ja pöytien nimikylttien pidikkeet itse muovailumassasta, johon kiinnitetty hainleukapidike. Ihmiset häissä varmaan ihmettelee, että miten se (ja apujoukot) ovat jaksaneet näpertää noi kaikki, kun kutsukortitkin olivat suht monimutkaiset itseaskarrelut, ja häihin tulee itsetehdyt menut, edellämainitut kakun koristeet ja pöytien nimikyltit, vieraskirja, jne. Mutta minusta askartelu on tosi hauskaa! Tosin jos olisin aloittanut tosi ajoissa, en ehkä olisi näin stressaantunut. Mutta hyvä näinkin, sillä onhan tässä vielä yli viikko aikaa. Olen lukenut nettifoorumilta, että jotkut ovat jopa jättäneet askarteluja viimeiseen iltaan >.> En todellakaan aio olla niin myöhässä.
Olen jo nähnyt tosin parina yönä outoja hääaiheisia painajaisia >.> Toisessa niistä kampaukseni oli aivan järkyttävä, toisessa taas en edes huomannut kun koko vihkiminen oli ohi vaan kuljin kuin sumussa ja tämän jälkeen bestman ei hoitanut tehtäviään ja kaikki suunniteltu hääohjelma jäi toteutumatta. ^^; Todellisuudessa en stressaa näitä asioita niin paljon (en tiedä miksi ne silti tuli uniin), vaan lähinnä seuraavat ovat pahimmat pelon aiheet:
1) Tulen kipeäksi juuri ennen häitä. Olin jo hieman kipeän oloinen tällä viikolla, mutta taisi mennä ohi.
2) Saan aivan järkyttävän huuliherpeksen, joka tuppaa ilmaantumaan aina kun olen stressaantunut, väsynyt tai kipeä. Ja sitä ei muuten saa piiloon meikilläkään, jos se on tarpeeksi paha.
3) En saa silmäystäkään unta häitä edeltävänä yönä (tulee todennäköisesti toteutumaan, ellei lasi punaviiniä tai mieto unilääke saa minua nukahtamaan)
Olen jo nähnyt tosin parina yönä outoja hääaiheisia painajaisia >.> Toisessa niistä kampaukseni oli aivan järkyttävä, toisessa taas en edes huomannut kun koko vihkiminen oli ohi vaan kuljin kuin sumussa ja tämän jälkeen bestman ei hoitanut tehtäviään ja kaikki suunniteltu hääohjelma jäi toteutumatta. ^^; Todellisuudessa en stressaa näitä asioita niin paljon (en tiedä miksi ne silti tuli uniin), vaan lähinnä seuraavat ovat pahimmat pelon aiheet:
1) Tulen kipeäksi juuri ennen häitä. Olin jo hieman kipeän oloinen tällä viikolla, mutta taisi mennä ohi.
2) Saan aivan järkyttävän huuliherpeksen, joka tuppaa ilmaantumaan aina kun olen stressaantunut, väsynyt tai kipeä. Ja sitä ei muuten saa piiloon meikilläkään, jos se on tarpeeksi paha.
3) En saa silmäystäkään unta häitä edeltävänä yönä (tulee todennäköisesti toteutumaan, ellei lasi punaviiniä tai mieto unilääke saa minua nukahtamaan)
Häähössötysten ja kaupungilla juoksemisen lomassa olen hiukan yrittänyt kunnostautua kauneudenhoidon suhteen ja opetella laittamaan hiuksiani nätisti. Taustaa sen verran, että olen aina ollut huono laittamaan hiuksia, vaikka minulla on aina ollut pitkät hiukset joilla olisi voinut tehdä vaikka mitä (varmaan äidin syy, jonka hiustenlaittotaidot ja -innostus rajoittuivat aina pelkkään tavalliseen lettiin -__-). Mikään ei ole tylsempää kuin pitää hiuksia ponnarilla joka päivä, kun ei osaa tai jaksa tehdä mitään muuta. Mutta onneksi nykypäivänä on Youtube! Löysin eilen ja tänään pari hyvää videota. Tässä mitä sain aikaan (sori haaleat kuvat, piti vähän vaalentaa jotta hiuksista erottuisikin jotain):
Tämä SUPERmuhkea nuttura oli itseasiassa tosi helppo tehdä! Tarvitaan vain tavallinen donitsin muotoinen valkki, jonka läpi hiukset pujotetaan
Tein tämän söpön lettinutturan tänään! Hiuksia vähän irtosi toiselta reunalta, kun epäonnistuin pinnin kiinnityksessä >.> Mutta ensikerralla teen vielä siistimmän...
Videot löytyvät täältä (muhkea nuttura valkilla) ja täältä (lettinuttura).
Nyt siirryn odottamaan puhelua hammaslääkäristä... kauhulla. Kävin nimittäin paikkauttamassa yhden ilmeisesti melko syvän reiän pari viikkoa sitten, ja hammas on vieläkin purenta-arka. Hammaslääkäri uhkasi, että jos arkuus ei laannu, saatan joutua juurihoitoon. Juurihoitoon!! En ole ikinä ollut sellaisessa, mutta olen kuullut ja lukenut netistä kauhutarinoita, ja melkeen kyynelet nousevat silmiin jo pelkästään asiaa ajatellessa. Minulla on siis ihan kauhea hammaslääkäripelko, kiitos kokemusten 2. luokalla. Silloin minulta paikattiin 3-5 reikää koulun hammaslääkärissä, joka ei puuduttanut lainkaan ja porasi kolmella eri poralla. Kipu oli lamaannuttavaa, mutta hammaslääkäri vain vähätteli tuntemuksiani ja sanoi, että "turha itkeä, tämähän vain vähän nipistää". Niin että tuskin mikään ihme, että vielä aikuisiässäkin pelkään hammaslääkäriä, joskus jopa oikeasti itken hammaslääkärin tuolissa, kun poran ääni tuo vihlovan kivun mieleeni.
Toivottakaa onnea, etten joudu uusiin hammaslääkärikärsimyksiin :(
Nyt siirryn odottamaan puhelua hammaslääkäristä... kauhulla. Kävin nimittäin paikkauttamassa yhden ilmeisesti melko syvän reiän pari viikkoa sitten, ja hammas on vieläkin purenta-arka. Hammaslääkäri uhkasi, että jos arkuus ei laannu, saatan joutua juurihoitoon. Juurihoitoon!! En ole ikinä ollut sellaisessa, mutta olen kuullut ja lukenut netistä kauhutarinoita, ja melkeen kyynelet nousevat silmiin jo pelkästään asiaa ajatellessa. Minulla on siis ihan kauhea hammaslääkäripelko, kiitos kokemusten 2. luokalla. Silloin minulta paikattiin 3-5 reikää koulun hammaslääkärissä, joka ei puuduttanut lainkaan ja porasi kolmella eri poralla. Kipu oli lamaannuttavaa, mutta hammaslääkäri vain vähätteli tuntemuksiani ja sanoi, että "turha itkeä, tämähän vain vähän nipistää". Niin että tuskin mikään ihme, että vielä aikuisiässäkin pelkään hammaslääkäriä, joskus jopa oikeasti itken hammaslääkärin tuolissa, kun poran ääni tuo vihlovan kivun mieleeni.
Toivottakaa onnea, etten joudu uusiin hammaslääkärikärsimyksiin :(
No comments:
Post a Comment