Sunnuntai-ilta... En pidä sunnuntai-illoista. Ja tänään se tuntuu erityisen kurjalta. Ainoa hyvä ystäväni lähtee pois Melbournesta tiistaina - takaisin Saksaan - ja en näe häntä enää, ehkä seuraavan kerran vasta vuosien päästä. Olen vähän ujo ja hiljainen isoissa ryhmissä, enkä muutenkaan oikein harrasta seurustelua, joten ystävystyminen on minulle hankalaa ja olin kovin iloinen kun löysin tämän ihmisen, alun perin netin kautta. Mutta pian ei siis ole sitäkään vähää ystävien osalta :( Tilanne ei helpota ollenkaan muutenkin vaivannutta koti-ikävää...
Muutenkaan en ole kovin iloissani siitä miten tämä viikonloppu on mennyt. Olen niin hartaasti odottanut pääseväni työstämään ensimmäistä nukkeani, ja tänään vihdoin pääsin sitä puuhamaan, mutta aika loppui kesken enkä ole tyytyväinen lopputulokseen. Tiedättehän tunteen, kun haluaa tehdä jotain kunnolla mutta aika ei riitä ja joutuu tyytymään keskivertoon lopputulokseen. Tietenkään ei olisi pitänyt odottaakaan onnistuvansa ensimmäisellä kerralla, mutta olisin halunnut yrittää enemmän, juuri kun pääsin vauhtiin. Mutta aika loppui, ja huomenna pitää mennä taas töihin (ja olen kotona, väsyneenä, vasta kl 18.00 kuten aina). Ei ole sama asia aloittaa alusta seuraavana päivänä. :(
 |
| Aloitin tänään maalailun intoa täynnä, mutta lopputulos ei tyydytä |
Työkin on alkanut maistumaan jotenkin puulta viimeaikoina ja arki on alkanut väsyttämään entistä enemmän. Haluaisin tehdä vapaa-ajalla enemmän asioita, mutta en jaksa enkä ehdi. Syksykin on tulossa täällä Melbournessa ja päivät käyvät pian viileämmiksi...
Huoh. Jotenkin pitäisi yrittää piristyä...
No comments:
Post a Comment