Studio Ghibli: Arrietty (Kätkijät)

Viimeviikonloppuna tuli katsottua Studio Ghiblin uudehko elokuva Arrietty, josta ajattelin kirjoitella ajatuksiani! Katsoin elokuvan tietenkin japaniksi (englanninkielisillä subeilla), joten mitään dubbauksia en voi kommentoida. Yritän olla spoilaamatta, joten pysy vain mukana!

Arrietty-dvd:n kansi (ranskaksi mutta sama kuva oli täällä
Ausseissa enkkudvd:ssä)

Elokuva kertoo siis peukalois-ihmisistä, jotka asustavat tavallisen maalaistalon lattialankkujen alla piilossa. He ovat lainaajia, jotka elävät omassa pienoiskodissaan mutta silloin tällöin pistäytyvät tavallisten ihmisten kotiin hakemaan tarvikkeita, joiden katoamista ihmiset eivät huomaa, kuten sokeria ja nenäliinoja. Pääosassa elokuvassa on perheen nuorimmainen Arrietty-tyttö, joka sattumalta tutustuu talossa asuvaan Sho-poikaan, joka sairastaa sydäntautia. Sho suhtautuu lainaajiin mielenkiinnolla ja auttaa Arriettya, kun talossa asuva pahansuopa taloudenhoitaja sulkee Arriettyn äitiparan hillopurkkiin.

Elokuvan juoni on idealtaan herttainen, mutta jotenkin mielestäni elokuva jäi hieman ohueksi sisällöltään. Se ei oikein pääse minkään hahmon ajatusmaailman sisälle sillä tasolla, että elokuva koskettaisi katsojaa pintaa syvemmältä. Tämä on sinänsä harmi, sillä elokuvalla olisi mielestäni ollut potentiaalia paljon parempaan. Erityisesti elokuvan loppu töksähtää mielestäni ja pahasti. En viitsi eritellä tarkemmin mitä lopussa tapahtuu siltä varalta että joku lukija ei ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta sanonpahan vain että minusta tuntui kuin koko kertomus loppui kesken kaiken. Näiden syiden johdosta elokuvasta jäi minulle vähän epämääräinen loppuvaikutelma.

Tästä huolimatta Arrietty kannattaa katsoa ainakin muutamasta syystä. Ensinnäkin taide on ihastuttavaa kauniine värikkäine vesiväritaustoineen. Ihanaa, että vielä nykypäivänä tehdään ainakin osittain perinteisin menetelmin tehtyjä piirrettyjä elokuvia!! Kun joka tuutista tulee toinen toistaan huonompia 3D-animaatioita tai kömpelösti toteutettuja puoliksi tietokoneanimoituja, niin tällainen kauniisti käsinpiirretty kaksiulotteinen elokuva tuntuu suorastaan raikkaalta ja tervetulleelta vaihtelulta muiden piirretyjen massaan.

Arrietty-elokuvan taide on silmiähivelevän kaunista

Lisäksi itse koin, että tämän elokuvan juoni ei ole niin monimutkainen kuin joidenkin muiden Ghibli-elokuvien juonet (vrt. esim Liikkuva linna), minkä johdosta se on mukavan kevyttä katsottavaa eikä vaadi sen enempää keskittymistä saati elokuvan katsomista kahteen kertaan juonen avautumiseksi. (Ehkä olen itse vain liian yksinkertainen, mutta mielestäni joistain Ghibli-elokuvista on tekemällä tehty liian monimerkityksellisiä).

Nyt haluan kuulla teiltä, oletteko nähneet Arriettyn, jos olette mitä piditte? Entä mitkä ovat lempi-Ghibli-elokuvanne?

Minulla on yksi suosikki, joka menee ylitse kaikkien muiden, ja se on Totoro. Ei ainoastaan siitä syystä, että se on ensimmäinen Ghibli jonka olen nähnyt, jo 12-vuotiaana kun se näytettiin ykkösellä japaniksi suomeksi tekstitettynä. Mutta myös siitä syystä että Totoro vain on elokuva joka koskettaa ja ihastuttaa monella tasolla, minkä lisäksi musiikki, taide ja hahmot ovat vain niin hyviä kuin elokuvassa voi olla.

Totoro on mielestäni kaikkien aikojen paras piirretty elokuva

Mikään muu Ghibli-elokuva ei ole yhtä lähellä sydäntäni, mutta pidän kuitenkin myös Henkien kätkemästä, Kikin lähettipalvelusta, Porco Rossosta sekä Whisper of the Heartista. En ole nähnyt kaikkia elokuvia tosin, näkemättä on ainakin Ponyo, Pompoko, Grave of the Fireflies, Aaltojen kuohu (tahtoisin nähdä), ja muutamia muita vanhempia.

Mutta kommentoikaapas teidän suosikeista tähän postaukseen ja pysykää seuraamassa, sillä seuraavassa postauksessa paljastan salaisen (ja superkiireisen) cosplayprojektini mikä selittää myös miksi blogi ei ole päivittynyt ihan yhtä tasaiseen tahtiin kuin normaalisti :) Ja jotkut teistä saattavatkin tietää että ensikeskiviikkona meikäläinen saapuu Australiasta Suomeen melkein kolmeksi viikoksi!!!