Tamagotchista Nintendogsiin

Pelaamista tulee nykyään harrastettua melkoisen vähän, mutta silloin kun tulee pelailtua, otan usein mukavan asennon sohvalla ja kaivan DS:ni esiin. Viimeaikoina olen "jumittunut" Nintendogsiin, eli aina kun pelaan DS:llä jotain, pelaan juuri kyseistä peliä. Nintendogsissa mulla on 5 koiraa, jotka ovat ikäjärjestykseltään vanhimmasta uusimpaan beagle, mäyräkoira, cavalier king charlesin spanieli, yorkshiren terrieri ja minipuudeli (kuvia roduista löytyy täältä). Pelin idea on siis kouluttaa koiria (tottelevaisuus, frisbeen heitto ja agility), voittaa kilpailuja ja sitä kautta rahaa, jolla voi ostaa esimerkiksi hienomman kodin, jossa nelijalkaiset voivat asustella. Tietenkin suuri osa peliä on vuorovaikutus oikeantuntuisten koirien kanssa. Koiraa voi esimerkiksi rapsuttaa stylus-kynällä tai kutsua nimeltä.

Söpöydet kerjäämässä huomiota!

Vanha Nintendogs on ihana peli, joskin toiminnallisuuksia voisi olla enemmän, jottei peli kyllästyttäisi niin nopeasti. Yksi pelin erikoispiirteistä on äänikomennot, joita käytetään esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa ja lemmikin kutsumisessa. Äänikomennoista johtuen pelin pelaaminen julkisella paikalla tai toisten ihmisten läsnäollessa voi toisinaan olla hupaisaa. Virtuaaliäly ei erota komentoja toisistaan, ellei niitä toista täsmälleen samalla äänenpainolla ja tempolla. Näinollen kun mäyräkoirani Valdo ei ota käskyjäni kuuleviin korviinsa ollessaan innostunut jostain muusta asiasta, huomaan kuulostavani kuin juuttuneelta levysoittimelta kutsuessani itsepäistä lemmikkiä luokseni.

Tämä herättää joskus ärsyyntyneitä reaktioita kumppanissani, joka ei vain voi ymmärtää, miksi aikuinen ihminen puhelee elektroniikkavimpaimen kanssa. Toisaalta hän arvostaa oikeita koiria vieläkin vähemmän allergian ja yleisen eläinkielteisen asenteensa vuoksi. Itse taas olen koiraihminen henkeen ja vereen, joten virtuaalinen koira on sentään kompromissi molemmille! (En vain ymmärrä, miten joku ei voi olla pitämättä kilteistä ja hyväkäytöksisistä koirista! Juuri kun menin hissillä alakertaan, vastaan tuli naapurin ihana nappisilmäinen bichon frisée. Suorastaan kuollettavan söpö olento!! Mutta en eksy tähän aiheeseen vielä!)

Ylisöpöt kisut ja koirut sulassa sovussa keskenään (Mahtaakohan näin olla pelissä aina?)



Viimeisin uutinen Nintendogsin saralla on Nintendogs + Cats 3DS -peli, joka on hiljattain julkistettu Suomessakin. Peli näyttää päällisin puolin melko samalta kuin ennenkin, mutta paljon kaivattuja toiminnallisuuksia on tullut lisää. Lemmikkien valokuvaus ja albumien jako, päiväkirjaominaisuus ja Mii-hahmojen hyödyntäminen ovat minusta muutamia kivoimmilta vaikuttavia uutuuksia. 3DS:ää minulla ei kyllä ole, ainakaan vielä *kyynel* Joten ensin pitäisi tehdä investointipäätöksiä, ennen kuin tämä ihanuus olisi ulottuvillani!

Tämä söpö killutin aiheutti riippuvuutta pikkutyttönä



Nintendogs ei ole suinkaan ainoa virtuaalilemmikkipeli, jota olen pienen ikäni aikana pelannut. Muistaakohan kukaan enää Tamagotcheja? Nuo muovikilluttimet olivat kuumin villitys, kun meikäläinen oli ihanteellisimmassa iässä (11-12 vuotta) niiden kohderyhmän kannalta. Voi sitä hoivaamisrumbaa, kun pikkuörkkiä piti ruokkia koulussa välitunneillakin, jotta se pysyi elossa ja jotta siitä ei tulisi rumaa öttiäistä (lemmikin lopullinen ulkonäköhän riippui siitä, miten hyvin sitä hoiti - mitä paremmin, sen söpömpi örkistä tuli). Ja sitä hillitöntä keräilyvimmaa! Minulla oli ainakin 2 alkuperäistä Tamagotchia ja n kappaletta muita, mukaanlukien koiralemmikki, joka oli myös ulkomuodoltaan koiran näköinen.

Nykyään Tamagotchi taitaa olla pitkään ollut kuollut ja kuopattu villitys Suomessa. Wikipedian mukaan uusia Tamagotchi-pelejä on kuitenkin ilmestynyt jopa vielä viime vuosina Japanissa, ja kaikenkaikkiaan alkuperämaassa versioita on huimat 44.

Kuuden kuukauden urakka

Kauan kestäneen jahkailun ja pähkäilyn päätteeksi päätin perustaa oman blogin. Minulla oli pitkään tyttöjen anime/mangasarja-aiheiset nettisivut ja sitä ennen useita muita sivuja, mutta suljin viimeisimmät sivuni ajanpuutteen vuoksi. Ehkä huono lähtökohta blogin perustamiselle, jos aika on kortilla, mutta toisaalta blogia on huomattavasti kevyempää ylläpitää kuin laajaa nettisivustoa. Mutta siis ajattelin kirjoitella kaikesta itselle tärkeistä ja sydäntä lähellä olevista aiheista, kuten käsitöistä, musiikista, peleistä, elokuvista ja niin edelleen. Blogi on minulle paikka koota omia ajatuksia ja tekemisiä, jotta niitä voi katsella joskus myöhemmin. Totta kai ystävät ja muutkin ovat tervetulleita blogiani seuraamaan (yeah right, huijaan varmaan itseäni, että joku muu jaksaa löpinöitäni lueskella)!

Jotta tämä kirjoitus ei jäisi ihan tylsäksi, ajattelin kertoa viikonlopun aikaansaannoksista. Candy Candy -koulupukucossini on vihdoin valmis! \o/ Kyseessä siis ensimmäinen täysin omin avuin väsäämäni puku, johon on tosiaan uponnut hikeä ja kyyneleitä... tai ainakin tuhottomasti aikaa. Aloitin puvun tekemisen jo viimevuoden elokuussa ja sain vasta nyt valmiiksi. Säälittävää, eikö olekin? Hitunen perfektionistista luonnetta ja peukalo keskellä kämmentä mitä ompeluun tulee --> ei hyvä lähtökohta aloittaa cosplay-ompelu.

Mutta uhmasin tosiaan luonnettani ja kuroin tämän tekeleen puolessa vuodessa kasaan, imettyäni ensin itseeni tukun vaateompelutietoutta kahdesta ompeluopuksesta (olkaa te onnellisia, jotka olette saaneet ompelun vierihoitoa äidiltänne. Oman äitini vaateompelu rajoittuu housujen lahkeiden lyhennykseen, tosin parempi sekin kuin ei mitään).

Helma on kyllä tasainen edestä, jostain syystä vain jäi vähän ryttyyn vyön alle, niin on ylempänä yhdestä kohtaa. Rusetti on muuten mielenkiintoinen kolmesta eri osasta koostuva viritelmä.

Kuvassa minulla siis EI ole kohottavaa alushametta, jonka tulen hommaamaan puvun "debyyttiä" varten. Olen pukuun suht tyytyväinen, sillä jopa vetoketjuista ja muista yksityiskohdista tuli suhteellisen siistit. Ainut mikä harmittaa on puvun yläosan epäsymmetria. Mekon yläosa istui alussa vain toiselta puolelta (johtunee fysiikastani), ja nerokkaana pikaratkaisuna menin leikkelemään kaavaa vain toiselta reunalta. Ei hyvä idea. Onneksi sitä ei kauheasti huomaa, käytännössä näkyvä vaikutus on siinä, että olkaimet ja hihat istuvat hiukan eri kohdissa. (Sanoinhan että olen perfektionisti!) Ohessa vielä referenssikuva (minusta tulee siis tuo blondi, eli Candy. Ja tämä on huono kuva, koska puvun reunasomisteiden värit ovat mitä sattuu. Mutta tämä on ainut anime-tyylin kuva, jonka olen löytänyt netistä):

Ah, kasarianime ja kiiltävät silmät. Tämä sarja on kyllä todellinen helmi.

Lisäksi sain viikonloppuna aikaan Super Sailor Venuksen takarusetin, joka piti tehdä valmiiksi jo iät sitten mutta se vain jotenkin jäi, kun oli muutakin näperrettävää. Tämä on siis osa muunneltavaa Sailor Venus -pukuani, jossa hihhuloin jo viimekesänä. Tämä on varmaan... n.:s rusetti jonka olen cosplayta varten valmistanut. Pelkästään Venuksen asussakin on 3 rusettia. Mutta minkäs sille voi, kun rusetit ovat söpöjä ja tyttösarjat niitä pullollaan.

Ensi viikonloppuna ompelut tulevat oletettavasti taas edistymään, kun rakas ystäväni Mercury tulee luokseni ja väsäilemme samaisen Sailor Moon -sarjan pukuja. Saan siis elävän kohteen, josta imeä ompelutietoutta, huhuhu! ^^ Olen varmaan hullu, kun ompelen käytännössä kolmatta cossiani ja materiaaleina on mm. lycra ja silkki. Vielä hullumpi olen, jos tosiaan pistän lopullisen tekeleen kesällä päälleni. Sitä odottaessa!