Tamagotchista Nintendogsiin

Pelaamista tulee nykyään harrastettua melkoisen vähän, mutta silloin kun tulee pelailtua, otan usein mukavan asennon sohvalla ja kaivan DS:ni esiin. Viimeaikoina olen "jumittunut" Nintendogsiin, eli aina kun pelaan DS:llä jotain, pelaan juuri kyseistä peliä. Nintendogsissa mulla on 5 koiraa, jotka ovat ikäjärjestykseltään vanhimmasta uusimpaan beagle, mäyräkoira, cavalier king charlesin spanieli, yorkshiren terrieri ja minipuudeli (kuvia roduista löytyy täältä). Pelin idea on siis kouluttaa koiria (tottelevaisuus, frisbeen heitto ja agility), voittaa kilpailuja ja sitä kautta rahaa, jolla voi ostaa esimerkiksi hienomman kodin, jossa nelijalkaiset voivat asustella. Tietenkin suuri osa peliä on vuorovaikutus oikeantuntuisten koirien kanssa. Koiraa voi esimerkiksi rapsuttaa stylus-kynällä tai kutsua nimeltä.

Söpöydet kerjäämässä huomiota!

Vanha Nintendogs on ihana peli, joskin toiminnallisuuksia voisi olla enemmän, jottei peli kyllästyttäisi niin nopeasti. Yksi pelin erikoispiirteistä on äänikomennot, joita käytetään esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa ja lemmikin kutsumisessa. Äänikomennoista johtuen pelin pelaaminen julkisella paikalla tai toisten ihmisten läsnäollessa voi toisinaan olla hupaisaa. Virtuaaliäly ei erota komentoja toisistaan, ellei niitä toista täsmälleen samalla äänenpainolla ja tempolla. Näinollen kun mäyräkoirani Valdo ei ota käskyjäni kuuleviin korviinsa ollessaan innostunut jostain muusta asiasta, huomaan kuulostavani kuin juuttuneelta levysoittimelta kutsuessani itsepäistä lemmikkiä luokseni.

Tämä herättää joskus ärsyyntyneitä reaktioita kumppanissani, joka ei vain voi ymmärtää, miksi aikuinen ihminen puhelee elektroniikkavimpaimen kanssa. Toisaalta hän arvostaa oikeita koiria vieläkin vähemmän allergian ja yleisen eläinkielteisen asenteensa vuoksi. Itse taas olen koiraihminen henkeen ja vereen, joten virtuaalinen koira on sentään kompromissi molemmille! (En vain ymmärrä, miten joku ei voi olla pitämättä kilteistä ja hyväkäytöksisistä koirista! Juuri kun menin hissillä alakertaan, vastaan tuli naapurin ihana nappisilmäinen bichon frisée. Suorastaan kuollettavan söpö olento!! Mutta en eksy tähän aiheeseen vielä!)

Ylisöpöt kisut ja koirut sulassa sovussa keskenään (Mahtaakohan näin olla pelissä aina?)



Viimeisin uutinen Nintendogsin saralla on Nintendogs + Cats 3DS -peli, joka on hiljattain julkistettu Suomessakin. Peli näyttää päällisin puolin melko samalta kuin ennenkin, mutta paljon kaivattuja toiminnallisuuksia on tullut lisää. Lemmikkien valokuvaus ja albumien jako, päiväkirjaominaisuus ja Mii-hahmojen hyödyntäminen ovat minusta muutamia kivoimmilta vaikuttavia uutuuksia. 3DS:ää minulla ei kyllä ole, ainakaan vielä *kyynel* Joten ensin pitäisi tehdä investointipäätöksiä, ennen kuin tämä ihanuus olisi ulottuvillani!

Tämä söpö killutin aiheutti riippuvuutta pikkutyttönä



Nintendogs ei ole suinkaan ainoa virtuaalilemmikkipeli, jota olen pienen ikäni aikana pelannut. Muistaakohan kukaan enää Tamagotcheja? Nuo muovikilluttimet olivat kuumin villitys, kun meikäläinen oli ihanteellisimmassa iässä (11-12 vuotta) niiden kohderyhmän kannalta. Voi sitä hoivaamisrumbaa, kun pikkuörkkiä piti ruokkia koulussa välitunneillakin, jotta se pysyi elossa ja jotta siitä ei tulisi rumaa öttiäistä (lemmikin lopullinen ulkonäköhän riippui siitä, miten hyvin sitä hoiti - mitä paremmin, sen söpömpi örkistä tuli). Ja sitä hillitöntä keräilyvimmaa! Minulla oli ainakin 2 alkuperäistä Tamagotchia ja n kappaletta muita, mukaanlukien koiralemmikki, joka oli myös ulkomuodoltaan koiran näköinen.

Nykyään Tamagotchi taitaa olla pitkään ollut kuollut ja kuopattu villitys Suomessa. Wikipedian mukaan uusia Tamagotchi-pelejä on kuitenkin ilmestynyt jopa vielä viime vuosina Japanissa, ja kaikenkaikkiaan alkuperämaassa versioita on huimat 44.