Ihanat aasialaiset perinnevaatteet! *huokaus*

En ole ajatellut puhua blogissani paljon töistä, mutta nyt on pakko kertoa jostain. Viimeperjantaina oli nimittäin hauskin projektin tiimipalaveri ikinä! Puolet projektimme ihmisistä on Intian Bangaloressa, ja kokous heidän kanssaan oli järjestetty telepresencenä, jossa siis istutaan kaarevan pöydän ääressä, jonka edessä on kolme isoa kuvaruutua, kamerat ja mikrofonit. Eli vähän niinkuin keskustelisi kasvotusten, vaikka vastapuoli voi ollakin toisella puolella maapalloa. Intialaiset olivat piiloutuneet värikkäiden naamioiden taakse ja olin aivan ihmeissäni (luulin, että heillä on joku kansanjuhla, missä on tapana pitää naamareita! :D). Kyseessä oli kuitenkin hauska peli, jonka he olivat keksineet (Suomen tiimin jäsenten piti vihjeiden perusteella arvata, kuka intialaisista oli kukakin, ja naamarit otettiin pois yksitellen).

Olin vähän ymmällään telepresence-meetingissä intialaisten kanssa.

Kerron tästä tapaamisesta intialaisten kanssa, koska olin aivan ihastunut ja otettu tiimin naisten kauniista sari-asuista (esimerkki vastaavasta täällä). Ei tietenkään ollut ensimmäinen kerta, kun sellaisen asun näin, mutta olin kuitenkin ihastunut ja kateudesta vihreä, kun he voivat töissäkin pukeutua niin kauniisiin, värikkäisiin ja koristeellisiin vaatteisiin! Oih! *__*

Ihkuilin jo aiemmin tällä viikolla aasialaishenkisten asujen perään katsoessani torstaina Satuhäitä TV2:lta. Katsoiko kukaan muu kyseistä jaksoa? Siinä suomalainen mies meni vietnamilaisen naisen kanssa naimisiin naisen kotimaassa yltiömäisin seremonioin. Morsiamella oli useita päiviä kestäneissä häissä päällään ainakin 3 eri pukua, ja useimmat niistä olivat aivan upeita aasialaistyyppisiä pukuja, joille kuolasin tietenkin täysin ihastuksissani! Miksi, oi miksi Suomessa ei ole yhtä värikästä kulttuuria ja kauniita perinnehenkisiä vaatteita! (No, kyllähän näitäkin löytyy, mutta henkilökohtaisesti minulla ei kyllä ole paljon intohimoja Suomen kansallisasuja tai kulttuurihistoriaa kohtaan. Ei tietenkään pahalla niitä kohtaan, jotka näistä intohimoja saavat, mutta tämä onkin vain henkilökohtainen mielipiteeni).

Upea pari upeine asuineen Satuhäiden viime jaksosta (kuva YLE)



(Kansallisasusta tuli mieleen, että kumppanini J:n mielestä aiemmassa postauksessa esittelemäni Candy Candy -puku näyttää kansallisasulta. >.< Okei, siinä on Suomen lipun värit, mutta muuten sillä ei ole mitään tekemistä kansallisasujen kanssa! Se on koulupuku! *murjotus*)

Sitten on tietenkin ihanat kiinalaiset cheongsamit, joihin ihastuin ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana ollessani äitini kanssa Sydneyn kiinahenkisessä puutarhassa ja Chinatownissa. Tietenkin sellainen piti ehdottomasti saada! Ihania cheongsameja löytyy hyvin varustelluissa kaupoissa kaikissa sateenkaaren väreissä. Tuolloin minun piti saada juuri tummansininen cheongsam-mallinen toppi, koska Sydneyn kiinahenkisen puutarhan työntekijöillä oli samanlaiset ja ihastuin niihin ensisilmäyksellä. Nykyään tykkäisin varmaan eniten kullanvärisestä topista/kokopitkästä mekosta. Harmi vain, että moisille vaatteille on hyvin vähän tarvetta :( Itse asiassa minulla on olemassa myös polviin ulottuva kirkkaan punainen cheongsam, jota olen käyttänyt vain muutaman kerran. (Se on kyllä vähän isokin.)

Minä 14-vuotiaana Australiassa uudessa cheongsam-mallisessa topissani, joka löytyy vieläkin jostain kaapin perukoilta (tympääntynyt ilme perus-teiniangstia, kuuluu kai asiaan tuossa iässä)

Ja vielä yksi ihanuus on mainitsematta, mikä muukaan kuin japanilaiset kimonot. Ah! Olin Japanissa hyvän ystäväni kanssa parin viikon lomamatkalla vuoden 2007 keväällä, ja suunnittelin tietenkin ostavani edullisen kimonon tai ainakin kauniin yukatan (kimonon kevyempi versio), mutta se jäi tekemättä, kun sopivaa ei sattunut vastaan, tai ne olivat liian kalliita (taisin olla liian vaativa! Toisaalta niitä myyviä liikkeitäkään emme löytäneet, ehkä emme etsineet oikeista paikoista.) Ainakin pääsin nauttimaan kauniista kimonoista Kyotossa, kun näin sellaisia ihanien geishojen päällä Kyoton kaduilla ja erityisessä geisha-esityksessä, jossa kävimme.

Ihanat geishat kimonoineen Kyotossa (kuva (c) minä, 2007)



Kauniita kimonoja, cheongsameja ja muita perinnehenkisiä aasialaisasuja näkyy usein myös anime- ja mangasarjoissa. Alla muutamia aiheeseen liittyviä mangataidesuosikkejani, molemmat shoujo- eli tyttösarjoista:

Marmalade Boyn Meiko, Yuu ja Miki (olisiko uudenvuoden festivaali tai joku muu juhla). Yuu (mieshenkilö) ei oikein kuulu ihanissa ysärihenkisissä vaatteissaan joukkoon :)

Fushigi Yuugin Miaka ja Tamahome. Tämä sarja on niin täynnä upeita kiinahenkisiä asuja, että oli ihan vaikea valita mikä olisi paras esimerkkikuva! (Kuva Aethereality.net)

Yhyy. >.> Tämän seurauksena tuli tietenkin suorastaan jumalatonta makeanhimoa vastaava himo Fushigi Yuugi-aiheista cossia kohtaan. Itse asiassa minulla ja Feeniksillä on ollut suunnitteilla tehdä Miakan ja Yuin papitar-asut, mutta ne eivät tule toteutumaan ainakaan vielä tänäkesäksi. Nyyh! :,(

Joo-o, eipä olisi varmaan pitänyt aloittakaan tästä aiheesta puhumista, se on kuin ihailisi suklaakakkuja näyteikkunan takaa, mutta ei saisi maistaa! Suurin asia mikä minua estää ostamasta enemmän aasiahenkisiä vaatteita on kyllä oikeastaan käytännöllisyys. Ne jäisivät todennäköisesti vain henkariin roikkumaan ihailtavaksi, niinkuin punainen cheongsamini. Suomessa kun ei voi ilmaantua töihin aasiavaatteissa, varsinkaan jos työskentelee konsulttina niinkuin allekirjoittanut. Jospa muutankin Intiaan konsultoimaan, niin saan hengata kollegoideni kanssa värikkäissä sareissa vaikka joka päivä! Joo! *__* No ok, ehkä en muuta ulkomaille siitä syystä, mutta jostain muusta syystä jonain päivänä saatan vaikka muuttaakin, ainakin pariksi vuodeksi :)