Viikonloppu parhaassa seurassa

Huoh, sunnuntai-illan ällöttävä "ei-taas-huomenna-töihin" -fiilis päällä. Onneksi voin sentään lohduttautua sillä, että viikonloppu oli tosi kiva!

Eilinen meni Feeniksin ja erään toisen kaverin kanssa hääkortteja askarrellessa. Kimpassa askartelu oli tosi kivaa eikä ajan kulua huomannut ollenkaan! Olin tehnyt joitain virhearviointeja kortin sisäsivujen suhteen, ja niistä meinasi tulla tosi rumat ja ryppyiset, mutta onneksi lopulta opin liimaamaan ne oikein, ja lopputulos oli suhteellisen siisti. Olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen  kortteihin, ja vielä kun liimaan niihin tällä hetkellä kannesta puuttuvat sydämet, niin lopputulos on viimeistelty! En olisi kyllä ikinä selvinnyt tuon korttimallin kanssa ilman kavereiden apua. Työtä olisi ollut yksinkertaisesti liikaa yhdelle ihmisille (tai se olisi ainakin täytynyt jakaa tosi usealle päivälle). Ihanaa, kun on niin ihania kavereita, jotka ehtivät ja haluavat auttaa!<3

Tänään puolestaan tapasin työkaveriani (ensimmäinen ihminen kenen kanssa olen kunnolla ystävynyt töissä, olen tosi iloinen! Tosin häneenkin tutustuin pikemminkin yhteisen koulutusmatkan, ei yhdessä työskentelyn, kautta). Työkaverini asuu Helsingissä sellaisella alueella, jossa itse vietin lapsuuteni 8-vuotiaaksi asti, kunnes muutimme sinne, missä vanhempani nykyään asuvat (edelleen Helsingissä kyllä sekin paikka). Siksi menimme kävelylle, jotta pääsin fiilistelemään lapsuuden maisemia. Oli ihanaa kuljeskella siellä taas, varsinkin kun lähellä on mahtavat kävelyreitit ja ulkoilualueet! Joen varrella oli koirapuisto, jossa oli oikeasti koiriakin, ja sen lähellä agilityrata, jossa oli muutama koiranomistaja treenaamassa karvaturrejaan. Koiranulkoiluttajia oli muutenkin paljon. Olin tietysti haltioissani, koska rakastan koiria ja reagoin muutenkin usein ulkona vastaantuleviin koiriin parahtamalla "Vooiiii~, miten söpö koira!!" Kun pääsisin Mikin kanssa sellaiselle radalle, se vasta olisikin hauskaa! Olisi ihanaa muutenkin asua tuolla alueella, jossa on viettänyt lapsuutensa, ja jossa on upeat ulkoilumahdollisuudet ja paljon koiranomistajia.

Kävelimme kaverini kanssa Malminkartanon täyttömäelle, josta oli aivan mahtavat maisemat.

Sieltä asti näki jopa Kallion kirkon ja joitakin keskustan rakennuksia!

Ulkoilusta yhdessä kaverin, äidin tai G:n kanssa tulee kyllä aina mahtava fiilis. Yksin en viitsi koskaan lähteä mihinkään, mutta hyvässä seurassa ulkoilua kauniilla ilmalla ei kyllä voita mikään!

Lisäksi kävimme tänään G:n kanssa Töölössä syömässä hyvää kiinalaista ruokaa, kuin pisteenä i:n päälle mahtavalle viikonlopulle. Itse asiassa olisin kyllä halunnu syödä sushia ja kävelimme jopa kolmen sushiravintolan ohi, mutta kaikki niistä olivat kiinni T_T Ilmeisesti sushiravintolat eivät vain ole auki sunnuntaisin (tai ehkä keskustassa olisikin, kuka tietää). Mutta onhan kiinalainen tietty aina yhtä herkullista. Paluumatkalla poikkesimme hauskasti suunnittelematta kotireitiltä, kun salsan sävelet houkuttelivat meidät oopperan takana olevalle ulkoilmalavalle tanssimaan. Ihanaa, kun salsaseura järjestää salsatansseja kesäsunnuntaisin ulkona! Sisäänpääsymaksuakaan ei ole, ja kuka vaan voi mennä lavalle salsailemaan tai seuraamaan toisten tanssimista. Oli tosi hauskaa, ja aion taatusti mennä tänä kesänä uudestaan G:n ja kavereiden kanssa.

Kun kävelimme kotiin salsailemasta, tulin ajatelleeksi, mitä elämäni oikeastaan olisikaan ilman salsaa. Ilman salsaa en olisi koskaan tutustunut hyvään ystävääni ja moneen muuhunkaan mahtavaan ihmiseen. Ja jos en olisi tutustunut hyvään ystävääni, emme olisi koskaan perustaneet yliopistolle salsakerhoa, ja sitä kautta en olisi koskaan tutustunut G:hen. Salsa on siis antanut minulle paljon, ja antaa jatkossakin, sillä sitä tanssiessa tulee aina hyvälle päälle!