Animecon 2011 pidettiin viimeviikonloppuna Turussa ja matka sinne alkoi perjantaina perhehytissä Serenityn ja Mercuryn kanssa. Kyllä vain, meillä oli kokonainen perhehytti varattuna omaan käyttöömme (Söpöä! Olemme kirjaimellisesti kuin yhtä perhettä!<3), jonka monopolisoimme sinne majoittuneista romaneista huolimatta, sillä olihan meillä varatut paikat ja heillä ei :) Turussa majoituimme em. kavereiden + Feeniksin ja Pauliinan kanssa Bed & Breakfast Tuureen, jota ei voi muuta kuin kehua majoituspaikkana. Aamiainen oli superhyvä, plus majatalossa päivysti ihana, iso kissa! Aamulla tapasimme kissan nukkumassa söpösti vastaanottohenkilökunnan tuolissa, ja myöhemmin kisu tuli tutkiskelemaan huonettamme ja nuuskimaan cossiasuani. Tästä olimme vain ihastuksissamme, kunnes kisuli päätti teroittaa kyntensä Mercuryn sängyn pohjaan... ^^; No, kuka niitä jälkiä sängyn pohjasta huomaa, vai mitä? ^^;
Itse conissa tuli lähinnä hengattua hyvässä seurassa ja otettua cossikuvia. En ollut kovin innoissani ohjelmasta, joka oli mielestäni vähäistä ja tylsää suurimmilta osin. Normaalistikaan minua ei kiinnosta puheohjelma, Animeconissa 2011 vielä vähemmän (vai kuka voi syyttää siitä, ettei ohjelmanumerot nimeltä "Animeconin perilliset", "Animecon vuosien saatossa" tai esimerkiksi "Politiikka ja ideologiat One Piecessä" voisi vähempää kiinnostaa?? :DD) Kaiken kukkuraksi ohjelma oli hajallaan ties kuinka monessa rakennuksessa, ja cosplaykilpailu kesti (ainakin ohjelmalehtisen mukaan) kolme tuntia. Kolme tuntia!! Ei kyllä saanut minua hyppimään riemusta ja jäikin kaikki edellämainittu "ohjelma" välistä. Hengailu oli ihan mukavaa, ainut huono puoli siinä oli polttava aurinko, ja itse en edes ollut se joka paloi pahiten ^^;
Alla olevat kuvat on ottanut Pauliina minun kamerallani!
Iki-ihana (hieman sekalainen) Sailor Moon -ryhmämme!! Hahmot ja cossaajat vasemmalta oikealle: Venus (Nicara), supersöpö casual-Usagi (Serenity), upea Cosmos (Feeniks) ja supercool Jupiter (Mercury)
Moon power!!!
Venus tapaa suurimman idolinsa- jälleen :)
"Iiiik, me ollaan NIIN ihkuja!!<3" Tämä on ehdoton suosikkikuvani!! Candy Candy (minä, vas.) ja Cherry Sabermarionettesta (Feeniks, oik.). Vaaleat kulmakarvani ovat muuten vedellä tehostetun Grimas -luomivärin ansiota! Kannatti kyllä ostaa sitä tököttiä, sillä loppuvaikutelma oli sopivan luonnollisen näköinen.
Candy Candy -söpöilyä! Älkää kysykö mikä tuo outo metallilumiukko on, en tiedä itsekään xD
Ainiin, oli siellä sentään yksi ohjelmanumero, johon viitsin osallistua, ja se oli Himekan ja klassisen orkesterin konsertti, joka oli mainio kokemus. En tosin tunnistanut kuin pari biisiä, mutta se ei konserttinautintoa vähentänyt, sillä Himeka oli todellakin mahtava laulaja! Eikä yhtään vähempää mahtavaa siitä tee se fakta, että hän on syntyjään kanadalainen ja itse raivannut tiensä animepoptähteyteen Japanissa. Wau! Tosi inspiroivaa. Tosin hieman ihmetytti hänen ylisöpöilevä japanilaismainen tyyli esiintyä (korostunut ujoilu, kyynelehtiminen, lievä itsensä vähätteleminen, jne. Nämä ovat ainakin omien huomioideni mukaan tyypillistä käyttäytymistä japanilaisille) Kaipa hänen on täytynyt tottua esiintymään Japanissa maan tavalla, mutta harmi, jos ihminen hukkaa oman persoonansa täysin kulttuurien yhteentörmäyksen takia.
Tuli sitä vähän kierreltyä myyntipöydilläkin. Ostin "Angel Cat Sugar ja myrskykuningas" DS-pelin, koska se maksoi vain 9 euroa (voisin ehkä pelailla sitä lomalla tai viimeistään pitkällä Hong Kongin ja Australian lennolla! Arvostelu seurannee blogissa myöhemmin) Lisäksi ostin supersöpön käsintehdyn helmirannekorun, joka sekin kustansi vain 3 euroa. Mangaan en sortunut, koska en löytänyt etsimääni sarjaa. No, se onkin vähän vanhempi sarja- kyseessä siis Mayu Shinjon "Sensual Phrase" (sivuhuomautuksena, olen harkinnut siirtymistä täysin josei-genreen eli yli 20-vuotiaille naisille suunnattuun mangaan, koska lukioromanssit eivät enää kiinnosta niin kuin ennen! Olen kai tulossa vanhaksi, mutta onneksi minunkin ikäisille tehdään mangaa... kunpa niitä vain käännettäisiin enemmän englanniksi!)
Tuli sitä vähän kierreltyä myyntipöydilläkin. Ostin "Angel Cat Sugar ja myrskykuningas" DS-pelin, koska se maksoi vain 9 euroa (voisin ehkä pelailla sitä lomalla tai viimeistään pitkällä Hong Kongin ja Australian lennolla! Arvostelu seurannee blogissa myöhemmin) Lisäksi ostin supersöpön käsintehdyn helmirannekorun, joka sekin kustansi vain 3 euroa. Mangaan en sortunut, koska en löytänyt etsimääni sarjaa. No, se onkin vähän vanhempi sarja- kyseessä siis Mayu Shinjon "Sensual Phrase" (sivuhuomautuksena, olen harkinnut siirtymistä täysin josei-genreen eli yli 20-vuotiaille naisille suunnattuun mangaan, koska lukioromanssit eivät enää kiinnosta niin kuin ennen! Olen kai tulossa vanhaksi, mutta onneksi minunkin ikäisille tehdään mangaa... kunpa niitä vain käännettäisiin enemmän englanniksi!)
Coniostoksia: Angel Cat Sugar -peli ja käsintehty vaaleanpunainen helmirannekoru
Siinäpä conikuulumisia- tuhannet kiitokset vielä iki-ihanille Mercurylle, Feeniksille, Serenitylle ja Pauliinalle parhaasta coniseurasta!! Pian seurannee muuten lisää blogipäivityksiä (kyllä, normaalia tiheämpään tahtiin), koska olen vihdoin kesälomalla! Waaaaaiiiiii~
Koochie/Pluto täällä hei. Lueskelen blogiasi ja en yleensä kommentoi, mutta nyt oli pakko. Puhuithan sentään Sensual Phrasesta ja joseista!
ReplyDeleteSensual Phrase on hyvä sarja. Manga on kerrottu enemmän Ainen näkökulmasta, kun taas animessa ei keskitytty erikseen kehenkään yhteen henkilöön. Mielestäni anime oli parempi, sillä mangassa takerruttiin liikaa Ainen ja Sakuyan ihmissuhteeseen, eikä bändin tarinaa tuotu riittävän hyvin esille. Animessa musiikki on pääosassa, mikä on ilahduttavaa, ottaen huomioon etten osaa mainita kovinkaan montaa hyvää sen aihepiirin teosta. Myös hahmonkehitystä tapahtui animaatiossa paljon enemmän kuin mangassa. Parin ensimmäisen volan jälkeen tietää aika hyvin, mitä sarja tulee olemaan loppuun asti. Toisaalta taide on kaunista ja kerronta kepeää, joten kannattaa tutustua sarjakuvaan.
Harmi ettet Aconista löytänyt haluamaasi SP:tä. Pitänee käydä Fantasiapeleissä tai tilata netistä :)
Kyllä! Tässä iässä lukioromanssit alkavat tuntua liian hömpältä. Olen paininut suppean josei käännösvalikoiman kanssa itsekin, mutta voisin lämmöllä suositella tutustumaan Chihiro Tamakin Walkin' butterfly-mangaan sekä Mari Okazakin Supplihin. Ensimmäinen sijoittuu mallimaailmaan ja jälkimmäisessä käsitellään mainostoimistossa työskentelevän Minamin ihmissuhteita ja elämää. Sarjojen hyvä puoli on, että ne ovat lyhyitä ja ytimekkäitä.
Muita hyviä lyhyempiä, hieman novellimaisia mangakokoelmia ovat Clampin The One I love ja Okazakin Sweat & Honey :)
Moiii! Kiitos paljon loistovinkeistä!! Josei-genre on minulle nimittäin melko uusi tuttavuus kun olen lähinnä noita kouluromansseja aiemmin katsonut ja lukenut, mutta nyt ruvennut kyllästymään niihin. En tiennytkään, että SP:sta on animekin, täytyy ehdottomasti katsoa! Otan myös lukulistalle noita mainitsemiasi sarjoja :)
ReplyDelete