Häiden jälkeinen elämä. Huh. Tämä oli aluksi niin raskasta. Luulin aina, että hääyönä ja seuraavana aamuna olisi ihana ja onnellinen olo, mutta enpä ollut toisaalta ajatellut asiaa sen tarkemmin. Totta kai sitä iski kamala suru ja masennus, kun ihana päivä, meidän kaunis ja kenties elämän tärkein päivä oli ohi, ja samalla oli ohi kaikki suunnittelu ja vaivannäkö, joka aiheutti minulle niin paljon stressiä mutta josta toisaalta nautin myös niin paljon.
Sitä yritti lohduttaa itseään sillä, että kaikki meni ainakin vähintään niin hyvin kuin kukaan oli toivonut. Siviilivihkiseremoniamme, joka suoritettiin ulkona aurinkoisessa säässä kauniisti korsitellun hääkaaren edessä, oli kaunis, omasta mielestäni jopa liikuttava, emmekä katuneet hetkeäkään sitä että valitsimme avioitua ei-kirkollisin menoin. Juhlissa oli ihanaa ja nautimme joka hetkestä. Suurin osa vieraistakin taisi viihtyä erittäin hyvin. Pukuni ja asusteeni keräsivät paljon kehuja. Vieraat olivat otettuja, kun lauloin yllätysnumerona Kaija Koon "Tuulessani soi" sulhaselle, vaikka laulu ei tietenkään morsiamen omasta mielestä mennyt hyvin. Olin koko päivän ajan kovin, kovin onnellinen morsian.
Suru oli suuri, kun piti palata kotiin. Satumainen päivä oli tullut loppuunsa, oli aika palata arkeen ja normaaliin elämään, riisua kaunis morsiuspuku ja muuttua morsiamesta aviovaimoksi. Kaikki oli mennyt niin hyvin, ettei päivän olisi koskaan halunnut loppuvan, ja suru purkautui vuolaana kyynelvirtana, joka ei lakannut seuraavana päivänäkään. Onneksi sunnuntaina pääsimme vielä viettämään läksiäisjuhlaa ja näkemään ystävät vielä kerran, mutta silloinkin oli vähän haikea ja herkistynyt olo, varsinkin juhlan loppua kohti. Iso kiitos kaikille teille jotka olitte läsnä hää- ja läksiäisjuhlissa<3 Te teitte juhlistamme erityiset, ja olette tärkeitä minulle! Olin myös kovin liikuttunut kaikkien ystävien häälahjoista ja kauniista korteista kauniine sanoineen.
Nyt olemme valmistelemassa häämatkaamme Hong Kongiin sekä muuttoamme Australiaan, ja olen hyvin kiireinen tavaroiden pakkaamisen ja asunnon siivouksen kanssa. Valitettavasti en todennäköisesti pääse päivittämään blogiani vähään aikaan :( Mutta vaikka blogi olisi hiljaiselossa pari viikkoa niin päivitys jatkuu normaalisti heti, kun olemme asettuneet Ausseihin. En liitä tähän postaukseen kuvia häistämme (vain hääkukista), sillä blogini on julkinen ja häät kuuluvat yksityiselämääni, mutta kaikki ystäväni saavat linkin ja salasanan hääkuvagalleriaamme, ja niitä voi myös kysellä minulta.
Kuulemisiin taas pian!
Hääkukkia; buffet-asetelma oikealla ja hieman nuukahtanut morsiuskimppuni takavasemmalla
Miki tuli kylään lähtöämme edeltäväksi ajaksi<3
