Sunnuntai ja olen rikki!

Ihana aurikoinen sunnuntai, mutta en voi mennä ulos lenkkeilemään, kun polvi päätti ruveta oikuttelemaan -__- Polveni on leikattu joskus 10 vuotta sitten Sin Moo Hapkidossa sattuneen tapaturman vuoksi, ja siltikin se oireilee silloin tällöin. Nyt se on erityisen jumissa ja pelkkä jalan suoristaminen tekee kipeää. Lisäksi hartialihaksiin särkee jos käytän läppäriäni kymmentä minuuttia pitempään. Onpa minusta tullut vanha ja raihnainen. :(

Viikon kuluttua muutamme G:n kanssa uuteen asuntoon täällä Melbournessa! Uusi asunto on isompi ja se on mahtavalla sijainnilla. Katu on ihanan hiljainen, mutta vieressä on puistoja, ranta sekä ravintolakatu. En malta odottaa! Lisäksi pääsen sisustamaan kodin alusta alkaen, sillä asunnossa ei ole huonekaluja. Hauskaa, eikä niin kallistakaan, sillä ostamme osan tavarasta käytettynä. Ainakin One-way ticket to Oz -blogiini jos ei myös tännekin tulee kuvia myöhemmin.

Sunnuntain iloksi vielä pirteää ja söpöä Kpoppia Secret-bändiltä.

Äitienpäivän korttiaskartelua

Tulee vähän myöhässä tämä postaus, mutta tämmöiset äitienpäiväkortit askartelin tänävuonna äidille sekä anopille. :) Aluksi ajattelin käyttää vain olemassa olevia tarroja/liimattavia koristeita, mutta sitten näin askartelutarvikehyllyssä nuo perhostarrat, ja oli vain aivan pakko ostaa ne. Ne sopivat tuon kukka-skräppäyspaperin kanssa niin hyvin yhteenkin... tuli mielestäni aika nätit. No, mutta tässäpä ne eikä muuta tällä erää.

Milloinkohan sitä olisi seuraava tilaisuus askarrella kortteja :) Näiden näpertäminen on vaan niin kivaa. Ja mukavaa ilahduttaa äitejä itsetehdyillä korteilla, kun yleensä en varsinaista äitienpäivälahjaa vaivaudu ostamaan tai tekemään. Mitä te annoitte äideille?

Äitienpäiväaskartelua :) Käytin helmiäis- ja skräppäyspaperia
sekä tarraliimattavia perhoskoristeita. Ja kirjekuoret tietty sävy sävyyn!
Itsetehty äitienpäiväkortti on paras kortti.

Virtuaalimaailmat ja pelit - eilen ja tänään

Sponsoroitu blogipostaus!

Välillä sitä tajuaa miten vanhaksi on tullut, kun muistelee netin käyttöä ja netin alkuaikoja omina teinivuosina. Nykyään on Facebookit, Youtubet, Twitterit, meset, Habbot, IMVUt sun muut, mutta silloin kun itse olin 13-15 vuotias, netin viestintä- ja viihdekanavat olivat huomattavasti alkeellisempia. Voi sitä aikaa! Hauskinta ajanvietettä teinille oli tuolloin KissFM -radiokanavan (ei taida enää edes olla olemassa, mutta se oli semmoinen NRJ:tä vastaava kanava) livechatissa roikkuminen ihan satunnaisille, tuntemattomille ihmisille jutellen. Livechatti oli silloin siis jotain ihan uutta ja ihmeellistä, sillä koko nettikin oli vielä aika uusi ilmiö. Joskus tuli myös eksyttyä ulkomaalaisten sivustojenkin chattikanaville, joissa pääsi silloisella vastaopitulla englannillaan juttelemaan vaikka amerikkalaiselle, joka oli sattunut loggautumaan samalle kanavalle.

Pian näiden chattien jälkeen muistan tutustuneeni ensimmäistä kertaa johonkin alkeelliseen virtuaalimaailmaan - nimi taisi olla The Palace. Siinä pystyi luomaan ja vaihtamaan avataria sekä liikkumaan chattihuoneiden välillä. Chattiin kirjoitettu teksti ilmestyi puhekuplana oman avatarin kohdalle. Tässä kanavassa ei ollut lainkaan muita suomalaisia, joten englannilla piti pärjätä. Muistan myös joskus pelanneeni paljon Virtual dog -nettipeliä, jossa nettisivustolle kirjauduttiin hoitamaan virtuaalista koiraa päivittäin, mutta muihin pelaajiin ei siinä pelissä oikein yhteyttä saanut, joten se oli hyvin alkeellinen vaikka jonkinlainen virtuaalinen maailma sekin kai oli. Varsin hauska kuitenkin, kunnes myöhemmin minusta tuli Petz-pelien onnellinen omistaja, ja niitäpä vasta pelattua tulikin!

The Palace näytti jotakuinkin tältä - tätä siis tuli pelailtua joskus 1998~2000

Myöhemmin, ehkä joskus 2000-luvun taitteen jälkeen Second Lifen tyyppiset virtuaalimaailmat tulivat suosioon. Tuli itsekin kokeiltua jotain vastaavaa peliä, mutta niissä oli aina se huono puoli että ne piti ladata koneelle, johon meni paljon aikaa. Lisäksi pelit vaativat koneelta paljon tehoja ja omassa koneessa eivät tahtoneet oikein pyöriä kovin hyvin, joten pelaaminen oli aika turhauttavaa ja jäi aika vähiin. Joskus lukioiässä tuli ensimmäistä kertaa tutustuttua MMORPGien eli massaroolipelien ihmeelliseen maailmaan Ragnarok Onlinen kautta, ja sitä peliä jaksaisin pelata vielä tänäänkin jos se vain toimisi kannettavallani. Mainio animetyylinen roolipeli eikä oikeasti vaadi kauheita konetehoja niin kuin virtuaalimaailmapelit aikanaan, mutta kannettavani on vain liian alkeellinen.

MMORPGit ovat hauskoja, koska niissä on enemmän tavoitteita kuin
pelkkä chattailu. Kuva Ragnarok Onlinesta / Mimiya-hahmostani!

Nykyään nettipelejä ja virtuaalimaailmoja on niin paljon, ettei mukana enää tahdo pysyä. Siitä, onko niiden pelaaminen hyödyllistä teineille voi olla monta mieltä - ovathan pelit usein hyvin koukuttavia, niihin voi palaa paljon rahaa ja netissä voi liikkua epämääräisiä hörhöjä (jouduin itse parikin kertaa nettiahdistelun kohteeksi - mutta onneksi nykyään moderointi on paljon parempaa! Ennenaikaan moderaattoreita ei usein ollut lainkaan!) Mutta yhdestä asiasta olen varma. Omalta osalta ainakin netissä chattailu ja pelaaminen vaikutti merkittävästi englanninkielentaidon kehittymiseen.

Eräs viimeaikainen tulokas on MovieStarPlanet, jossa pystyy luomaan oman hahmon, chaattaamaan, tekemään elokuvia ja pelaamaan minipelejä - sekä oppimaan englantia samassa. Olisipa tällaisia ollut enemmän omassa teini-iässä! Mitä chatteja/virtuaalimaailmoja/nettipelejä olet itse käyttänyt nuorempana ja nykyään? :)

Chi's Sweet Home anime

Viimeaikoina olen ollut pahasti koukussa ihanaan Chi's Sweet Home -sarjaan, jota Sangatsu manga julkaisee suomeksi. Voi sitä onnea, kun M toi Melbournessa käydessään mukanaan sarjan 6. ja 7. osat, jotka olin hommannut Suomeen! Nyt ne on luettu kannesta kanteen jo useampaan kertaan.

Olen esitellyt tätä sarjaa jo aiemmin tässä postauksessa, jossa kerron sarjasta tarkemmin. Mutta riittäköön tässä yhteydessä sanoa että kyseessä on herttainen kissa-aiheinen sarjakuva, joka vetoaa varmasti kaikkiin lemmikkien ystäviin, varsinkin kissaihmisiin (mutta miksei myös koiraihmisiin, olen itse enemmän jälkimmäistä sorttia mutta silti tämä sarja ihastuttaa valtavasti!) Sarjakuva on myös kauniisti piirretty, päähenkilökissan ilmeet ja reaktiot ovat hulvattomia ja sarja julkaistaan kokonaan väreissä.

Chi's Sweet Home anime on melkein yhtä koukuttava kuin mangakin

Chistä on tehty myös anime, josta en ensitutustumisella (joskus kauan aikaa sitten) innostunut, mutta viimeaikoina olen ruvennut seuraamaan sarjaa Youtubesta ja nyt olen jo koukussa! Alussa en pitänyt varsinkaan Chi-kissan äänestä, ja hölmöltä tuntuu myös se, että kissan naukuminen on ihmisen näyttelemää oikeiden kissan äänien sijasta. Mutta tähänkin tottuu, kun sarjaa on katsonut useamman jakson. Jaksothan ovat lyhyitä kolmen minuutin pätkiä, joten tämä on sopinut mainiosti viihdyttämään aamiaisen lomassa ennen töihin lähtöä.

Nyt olen katsonut lähemmäs 80 jaksoa, mutta vielä riittää onneksi katsottavaa, kun sarja on kai jatkunut 2:lle tuotantokaudellekin. Chi ja Yamada-perhe ovat niin herttaisia ja hahmot niin vetoavia, että tämä sarja on varma hitti!

Lopuksi muutama suosikkijakso, jotka oli kyllä vaikea valita (Bloggerin tyhmä videotoiminto ei nyt toimi, joten laitan linkit.)


Chi's Sweet Home episode 48. Chin häntä tarttuu teippirullaan xD

Chi's Sweet Home episode 63. Sairastava omistaja ja leikkisä kissanpentu eivät sovi yhteen.