Parhaat polttarit ikinä

Eilen päiväsuunnitelmat meni ex tempore täysin uusiksi, kun kaverinhyväkkäät onnistuivat jymäyttämään ja yllättämään neiti polttarisankarin! Eli siis eilen vietettiin polttaripäivää ja oli kyllä aivan mahtavaa :)

Juhlat sai alkunsa, kun Mercury houkutteli minut pahaa-aavistamattoman Eurokankaaseen shoppailemaan, jonne yhtäkkiä hyökkäsi Feeniks ja muut kaverit, edellä mainittu julistaen jotain tyyliin "Seis!! Olet pidätetty!!" Koko konkkaronkka oli pukeutunut mustiin ja koristautunut sheriffin tähtirintaneuloilla ja aurinkolaseilla :D Itse sain "kauniin" raidallisen trikoopaidan ja hatun päälleni, vanginkyltin kaulaan ja käsiraudat käsiin. Sitten ne hyväkkäät kuljettivat melkein viattoman vankiparan Rautatientorille, jossa tehtäväksi annettiin tiedustella vastaantulijoilta hienon naisen ja hyvän vaimon ominaisuuksia. Moni vastaaja ei keksinyt mitään vastattavaa, mikä oli hieman outoa mielestäni, sillä eivät kysymykset niin mahdottomia olleet. Onneksi sain edes muutamia hyviä vastauksia, jotka piti kirjata polttarivihkoon ylös.

Rautatientorilta siirryttiin kotikulmille, jossa saatiin etiketti- ja ruuanlaitto-opastusta. Näiden ohjelmanumeroiden jälkeen vanki armahdettiin ja kaikki pukeutuivat Liisa Ihmemaassa -elokuvaa varten teema-asuihin (itse olin Liisana). Kaappicossia parhaimmillaan!! Kaikki näytti ihan loistavalta ja eläytyivät hahmoihinsa loistavasti! Jossain vaiheessa elokuvan jälkeen valkoinen jänö ja herttakuningatar liukenivat paikalta, ja tämän sekä hullujen teekutsujen jälkeen sain arvuutella, minneköhän jänö oli kadonnut. Pitkän arvailun jälkeen hoksasin, että seuraava määränpää oli Linnanmäki. Siellä kävimme Sea Worldissä (ei laitteissa, mikä oli hyvä, sillä minulle olisi kuitenkin tullut niissä huono olo!), jonka jälkeen muutama ystävä joutui eroamaan seurasta, mutta loppujen kanssa jatketiin Chico'siin iltapurtavalle ja mansikkamargaritoille.

Ihan mahtava päivä kaikenkaikkiaan. Tosi virkistävää hullutella kerrankin ihan kunnolla! Meininki olikin sopivan hullua Liisa Ihmemaassa -teeman mukaisesti :) Todella hauskaa! Te, jotka olitte paikalla ja mukana järjestelyissä tunnette itsenne. Iso kiitos vielä ihanasta polttaripäivästä!

Mielialakin kirkastui hauskan päivän myötä, sillä olen ollut totta puhuen melko allapäin kadonneen sormuksen takia. Vieläkin harmittaa, sillä sormusta ei ole löytynyt, mutta yritän olla ajattelematta sitä koko ajan. Lisää iloittavaa tuo se, että G sai työpaikan Melbournesta! 1.5 kuukautta näin alkuun, mutta olen varma, että hän saa tuon ajan jälkeen jatkoa. Olen todella innoissani luonnollisestikin siitä, että jo toisella meistä on kunnon työpaikka Australiassa! Kyllä alkaa näyttää siltä, että asiat tosiaan järjestyvät parhain päin. Ainakin haluan uskoa niin.

Polttarikuvia ei muuten minulla ole liittää tähän postaukseen, sillä kaikki kuvat ovat Feeniksillä, mutta voinhan ehkä postailla niitä myöhemmin, jos Feeniks ehtii lähetellä minulle (saan ne ainakin polttarikansion muodossa!) Yksi kuva kyllä löytyy muusta aiheesta. Juoksin tänään taas kaupungilla kuin hullu hoitamassa yhtä sun toista hääasiaa. Yksi missioistani oli löytää häämeikkiin huulipuna. Ja voi pojat, että siihen menikin aikaa! Meikkien suhteen tulee helposti tehtyä virheostoksia (koska värit näyttävät hyvin erilaisilta eri valaistuksissa ja eri kohdissa ihoa) ja halusin harkita ostokseni tarkkaan, joten kokeilin varmaan miljoonaa eri sävyä miljoonassa eri kaupassa. Päädyin ostamaan Lumenen Wild Rose Natural Coral nude -sävyä, sillä se ei ollut niin metallinhohtoinen kuin monet muut, mitä kokeilin (en jostain syystä pidä kovin metallinhohtoisesta punasta). Lisäksi ostin Kicksistä alennetun Estee Lauderin luksusluomiväriduon lämpimän nude-vaaleanpunaisissa sävyissä, jota saatan myös käyttää meikissäni. Toivottavasti nämä eivät nyt olleet virheostoksia. Olen hieman epävarma huulipunan väristä, mutta jos se ei miellytä, niin minulla on kaverin häihin ostettua, vielä nudempaa Lumenea.

Häämeikkiostoksia



Ja ostosmeikit naamassa (ilman muita meikkejä)

Harmaita pilviä taivaalla

Huoh. Nyt kyllä potkii päähän ja kympillä.

Hää- ja matkajärjestelyt ovat vieneet tajuttomasti aikaani, ja siltikin tuntuu, ettei ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi. On floristilla käyntiä, hääpaikalla käyntiä, lakimiehellä käyntiä, pankissa käyntiä, härpäkkeiden ostoa. Huoneen ja kaappien siivousta. Tajuton määrä roinaa, joka tuskin menee kokonaisuudessaan kaupaksi kirppiksellä. Tajuton määrä muuta roinaa, joka pitäisi saada varastoitua, jotta G:n veli voi muuttaa asuntoomme vuokralle kun lähdemme. Tajuton määrä asioita järjesteltävänä. Ja tajuttoman vähän aikaa tehdä mitään rentouttavaa, mitä lomalla haluaisi tehdä.

Kuin pisteenä i:n päälle kahdotin kihlasormukseni. En löydä sitä kerta kaikkiaan mistään. Olen kadottanut sen aikaisemminkin ja se on aina löytynyt, mutta tällä kertaa minulla on vahva tunne, että se ei ehkä löydykään. Kenties se unohtui leffateatterin vessaan, kun pesin käsiäni ja riisuin sen pois. Huomenna soitan sinne ja löytötavaroihin, mutta en kuitenkaan vakavissani usko, että tässä maailmassa olisi ihmisiä, jotka palauttaisivat löytämänsä timanttisormukset. Tyhjä nimetön tuntuu koko ajan paljaalta ja alastomalta.

Vihkisormus on kyllä visusti tallessa, että sen suhteen ei ole huolta. Mutta vihkisormukseni ei ole näistä kahdesta se arvokkaampi, rahallisesti siis.

Välillä yritän lohduttaa itseäni ajatuksella Hong Kongin häämatkasta ja Australiasta, mutta silloinkin mieleeni hiipii raastavia kysymyksiä. Teinkö oikein jättäessäni hyväpalkkaisen työni maineikkaassa firmassa? Löydämmekö mitään järkevää työtä Australiasta? Saanko koskaan unelmatyötä ja uraani? Tiedän, että meidän kannattaa lähteä ja olemme miettineet nämä kysymykset läpi jo monta kertaa. Tiedämme että otamme riskin, mutta jos emme löydä hyviä töitä, voimme matkustella ja palata Suomeen koska vain. Silti huolettaa.

Pitäisi päästä takaisin siihen huolettomaan olotilaan, joka vallitsi minussa vielä vähän aikaa sitten. En ole ollut tähän viikkoon asti kauheasti huolissani häistä, matkasta tai muustakaan, mutta nyt kaikki tuntuu rysähtäneen kerralla päälle. Kai se oli odotettavaa, sillä olen melko stressaavaa ihmistyyppiä. Tein äskettäin työhaastattelussa työpersoonallisuustestin, jossa mitattiin mm. huolestuneisuuden/jännittyneisyyden astetta. Jos olisin vastannut täysin rehellisesti, minua ei olisi taatusti palkattu, koska stressaannun liian helposti (minua ei kyllä muutenkaan palkattu, mutta se johtui siitä, että olin kuulemma ylipätevä työhön).



Luulenpa, että tulee menemään paljon aikaa, ennen kuin pystyn omaksumaan aussimaisen "no worries" -asenteen.

Konservatiivinen kesämorsian

Vihdoin! Hetki aikaa kirjoittaa blogiin. Niin sitä vaan luulisi, että kesälomalla on aikaa kaikenlaiseen, mutta olen saanut viimeaikoina huomata, että aika on kortilla. Hää- ja matkajärjestelyt sekä normaaliarjen pyörittäminen vaativat veronsa, enkä ole kauheasti ehtinyt edes nauttia kesäsäistä T__T No ok, tulihan sitä eilen käytyä pikkukosken uimarannalla, joka on muuten tosi kiva! Vantaanjoki ei tuntunut kovin lämpimältä (ehkä n. 24-25 C), mutta olipahan ainakin virkistynyt olo pulahtamisen jälkeen. Lisäksi olen kiireistä huolimatta pitänyt kiinni joka-arkipäiväisestä juoksulenkistä. Tavoitteena tietysti hehkeä hää- ja rantakunto! Viikonloppuiset herkuttelut uhkaavat sabotoida tämän saavuttamisen, mutta olen kuitenkin suht tyytyväinen painooni tällä hetkellä. Se ei saisi muutenkaan muuttua kovin radikaalisti, sillä hääpukua on jo kavennettu ja ensi viikolla on sovitus.

Nyt kun hääpuvuista puhutaan, niin täytyy sanoa ettei itseäni ole koskaan kauheasti inspiroinut viimeisin hääpukumuoti. Jo monta vuotta on jatkunut olkaimeton muoti. Joskus on tullut nähtyä moisia pukuja esim. Satuhäissä vähän tukevampien morsiamien päällä, ja täytyy kyllä sanoa, ettei olkaimeton malli todellakaan imartele jokaista vartalotyyppiä. Silti tuntuu, että moni morsian menee valtavirran mukana ja valitsee massamuodikkaan mallin miettimättä, sopiiko malli edes oman vartalon muotoon. En myöskään innostu runsaista laskoksista/taitteista puvun ylä- tai alaosassa, jotka tuntuvat nekin löytyvän lähes jokaisesta muotipuvusta. Lisäksi nykyään tuntuu, että yhä harvempi morsian käyttää huntua. Minusta hääpuvusta puuttuu jotain olennaista ilman huntua! Hiusmuoti ei sekään kauheasti innosta: nykyään jopa valtoimenaan viuhuvat vapaat kiharatkin menevät hääkampauksesta.

Olen varmaan superkonservatiivinen! Minulle pitää olla klassinen prinsessamallinen häämekko, jossa on pienet olkaimet ja kaunis miehusta. Helma levenee kermakakkumaisesti suoraan vyötärön alapuolelta. Huntu pitää olla ja sen pitää olla nutturan päällä, eikä roikkua niskassa. Ja hiukset tosiaan nimenomaan kauniisti kammatulla, siistillä nutturalla; ei mitään sotkupörheilöitä tai roikkuvia kiharoita. Käsissä hansikkaat ja jalassa yksinkertaiset mutta kauniin sirot kengät, joilla on hyvä tanssia. Tässä muuten asusteita, joita itselleni tulee:

Rusettihansikkaat Ebaysta. Halusin nimenomaan lyhyet hanskat!

Ihonväriset Supadance-tanssikengät Duodancesta. Nämä olisi saanut valkoisenakin, mutta ihonväri käytännöllisempi, sillä näillä voi tanssia häiden jälkeenkin

Iki-ihana pitsivarjo (ostettu jostain conista, muistaakseeni Traconista) sekä pitsiviuhka (ostettu parilla eurolla heräteostoksena Aprillista, kun ostin sieltä cosplaymeikkiä), jos tulee kuuma päivä

Olin innoissani, kun huomasin Iltasanomien netissä kuvia Disney-aiheisista hääpuvuista, mutta eiköhän nekin olleet juurikin parjaamiani muotipukuja, joissa harvoissa on perinteiset olkaimet/hihat, yläosassa laskoksia/taitteita ja alaosissa rumia epäsymmetrisiä ryppyjä. Höh! Vaikka puvut eivät minua miellyttäneetkään, kuvat olivat kuitenkin kauniita ja niitä oli hauska katsella. Bellen puku olisi ehkä voinut juuri ja juuri vastata omaa makuani, mutta jotenkin miehustan malli ja kirjailut eivät säväytä, enkä pidä siitä miten olkaimet kiinnittyvät melko eteen. Huh huh, mikä pukunirsoilija olenkaan! Mutta minkäs teet, kun nykypäivän muoti ei inspiroi yhtään (ysäri- tai jopa kasarihääpuvut olisivat lähempänä makuani!). Minun olisi muutenkin varmaan pitänyt syntyä johonkin barokkiaikaan, tai sitten 50-luvulle. Olen hillitön fiftarifani! Nyt kun olen oppinut vähän ompelemaankin, saatan ruveta kyhäilemään 50-luvun tyylisiä kellohelmahameita, joita niin rakastan!

Niin, ja mitenkäs tämä pukunirsoilija sitten onnistui löytämään mieluisensa puvun? Itseasiassa olin aikaisin liikkeellä, sillä fiilistelin ihania käytettyjä hääpukuja Huuto.netissä jo yli vuosi sitten, ja iskin siellä silmäni ihanaan prinsessapukuun! Puku on kuin unelma ja sitä on käyttänyt 2 morsianta, mikä ei minua haittaa ollenkaan. Sain nimittäin juuri sellaisen puvun kuin halusinkin varsin kohtuulliseen hintaan, eikä kyseisenlaista pukua olisi edes voinut löytää uutena tai vuokrattavana!

Animecon-kuulumiset & conikuvia

Animecon 2011 pidettiin viimeviikonloppuna Turussa ja matka sinne alkoi perjantaina perhehytissä Serenityn ja Mercuryn kanssa. Kyllä vain, meillä oli kokonainen perhehytti varattuna omaan käyttöömme (Söpöä! Olemme kirjaimellisesti kuin yhtä perhettä!<3), jonka monopolisoimme sinne majoittuneista romaneista huolimatta, sillä olihan meillä varatut paikat ja heillä ei :) Turussa majoituimme em. kavereiden + Feeniksin ja Pauliinan kanssa Bed & Breakfast Tuureen, jota ei voi muuta kuin kehua majoituspaikkana. Aamiainen oli superhyvä, plus majatalossa päivysti ihana, iso kissa! Aamulla tapasimme kissan nukkumassa söpösti vastaanottohenkilökunnan tuolissa, ja myöhemmin kisu tuli tutkiskelemaan huonettamme ja nuuskimaan cossiasuani. Tästä olimme vain ihastuksissamme, kunnes kisuli päätti teroittaa kyntensä Mercuryn sängyn pohjaan... ^^; No, kuka niitä jälkiä sängyn pohjasta huomaa, vai mitä? ^^;

Itse conissa tuli lähinnä hengattua hyvässä seurassa ja otettua cossikuvia. En ollut kovin innoissani ohjelmasta, joka oli mielestäni vähäistä ja tylsää suurimmilta osin. Normaalistikaan minua ei kiinnosta puheohjelma, Animeconissa 2011 vielä vähemmän (vai kuka voi syyttää siitä, ettei ohjelmanumerot nimeltä "Animeconin perilliset", "Animecon vuosien saatossa" tai esimerkiksi "Politiikka ja ideologiat One Piecessä" voisi vähempää kiinnostaa?? :DD) Kaiken kukkuraksi ohjelma oli hajallaan ties kuinka monessa rakennuksessa, ja cosplaykilpailu kesti (ainakin ohjelmalehtisen mukaan) kolme tuntia. Kolme tuntia!! Ei kyllä saanut minua hyppimään riemusta ja jäikin kaikki edellämainittu "ohjelma" välistä. Hengailu oli ihan mukavaa, ainut huono puoli siinä oli polttava aurinko, ja itse en edes ollut se joka paloi pahiten ^^;

Alla olevat kuvat on ottanut Pauliina minun kamerallani!

Iki-ihana (hieman sekalainen) Sailor Moon -ryhmämme!! Hahmot ja cossaajat vasemmalta oikealle: Venus (Nicara), supersöpö casual-Usagi (Serenity), upea Cosmos (Feeniks) ja supercool Jupiter (Mercury)

Moon power!!!

Venus tapaa suurimman idolinsa- jälleen :)

"Iiiik, me ollaan NIIN ihkuja!!<3" Tämä on ehdoton suosikkikuvani!! Candy Candy (minä, vas.) ja Cherry Sabermarionettesta (Feeniks, oik.). Vaaleat kulmakarvani ovat muuten vedellä tehostetun Grimas -luomivärin ansiota! Kannatti kyllä ostaa sitä tököttiä, sillä loppuvaikutelma oli sopivan luonnollisen näköinen.

Candy Candy -söpöilyä! Älkää kysykö mikä tuo outo metallilumiukko on, en tiedä itsekään xD

Ainiin, oli siellä sentään yksi ohjelmanumero, johon viitsin osallistua, ja se oli Himekan ja klassisen orkesterin konsertti, joka oli mainio kokemus. En tosin tunnistanut kuin pari biisiä, mutta se ei konserttinautintoa vähentänyt, sillä Himeka oli todellakin mahtava laulaja! Eikä yhtään vähempää mahtavaa siitä tee se fakta, että hän on syntyjään kanadalainen ja itse raivannut tiensä animepoptähteyteen Japanissa. Wau! Tosi inspiroivaa. Tosin hieman ihmetytti hänen ylisöpöilevä japanilaismainen tyyli esiintyä (korostunut ujoilu, kyynelehtiminen, lievä itsensä vähätteleminen, jne. Nämä ovat ainakin omien huomioideni mukaan tyypillistä käyttäytymistä japanilaisille) Kaipa hänen on täytynyt tottua esiintymään Japanissa maan tavalla, mutta harmi, jos ihminen hukkaa oman persoonansa täysin kulttuurien yhteentörmäyksen takia.

Tuli sitä vähän kierreltyä myyntipöydilläkin. Ostin "Angel Cat Sugar ja myrskykuningas" DS-pelin, koska se maksoi vain 9 euroa (voisin ehkä pelailla sitä lomalla tai viimeistään pitkällä Hong Kongin ja Australian lennolla! Arvostelu seurannee blogissa myöhemmin) Lisäksi ostin supersöpön käsintehdyn helmirannekorun, joka sekin kustansi vain 3 euroa. Mangaan en sortunut, koska en löytänyt etsimääni sarjaa. No, se onkin vähän vanhempi sarja- kyseessä siis Mayu Shinjon "Sensual Phrase" (sivuhuomautuksena, olen harkinnut siirtymistä täysin josei-genreen eli yli 20-vuotiaille naisille suunnattuun mangaan, koska lukioromanssit eivät enää kiinnosta niin kuin ennen! Olen kai tulossa vanhaksi, mutta onneksi minunkin ikäisille tehdään mangaa... kunpa niitä vain käännettäisiin enemmän englanniksi!)

Coniostoksia: Angel Cat Sugar -peli ja käsintehty vaaleanpunainen helmirannekoru

Siinäpä conikuulumisia- tuhannet kiitokset vielä iki-ihanille Mercurylle, Feeniksille, Serenitylle ja Pauliinalle parhaasta coniseurasta!! Pian seurannee muuten lisää blogipäivityksiä (kyllä, normaalia tiheämpään tahtiin), koska olen vihdoin kesälomalla! Waaaaaiiiiii~

No turning back, Aussit here we come!

Nyt se on sitten virallista - olen lähdössä Ausseihin asumaan ja töihin syksyllä vähintään joiksikin kuukausiksi ja maksimissaan vuodeksi. Omani ja sulhoni seuraavaan luottokorttilaskuun pamahtaa 270 AUD viisumimaksut, ja hyväksytyt viisumianomukset kolahti jo sähköpostilaatikkoon. Ei ole enää kääntymistä, vaan se on sitten menoa viikko pari häiden jälkeen! Phew!

Voi vaikuttaa impulsiiviselta päätökseltä, kun en ole tästä kauheasti blogissa kirjoitellut tai muutenkaan tuulettanut, mutta oikeastaan olemme jahkanneet tätä päätöstä jo aika pitkään. Irtisanoutumiseni nykyisestä työstäni, jossa en koskaan viihtynyt kovinkaan hyvin, antoi rohkeutta tehdä muitakin "repäiseviä" päätöksiä ja tulimme siihen tulokseen että kyllä nyt on oikea aika lähteä, koska myöhemmin sitä ei ehkä tulisi tehtyä. Olemme lähtemässä matkaan rohkein mielin, koska kummallakaan ei ole työpaikkaa Ausseissa etukäteen, mutta tosiaalta nyt sulholle ilmaantui mahdollinen työtarjous Melbourneen, mikä toteutuessaan olisi toki loistojuttu mutta vaikka ei toteutuisikaan, lähdemme silti. Enää ei kannata kääntyä, ja lennotkin on jo kohta hommattu.

Ensimmäinen määränpäämme on todennäköisesti Sydney, jollei G saa Melbournesta työtarjousta. Itselleni kelpaisi mainiosti myös Sydneytä lämpimämpi Brisbane, mutta G:llä on jokin ihme fiksaatio Sydneyyn, ja toisaalta enpä ole kuullut huonoa sanaa sielläkään asumisesta, joten kelvannee minulle. Kyseissä kaupungissahan on ihana ilmasto, upeat rannat, kiva keskusta ja satama-alue... Sydney on minulle jo ennestään tuttu, koska olin siellä viikon 14-vuotiaana isäni mukana konferenssimatkalla. Kaikkea en muista, sillä tuosta matkasta on jo 10 vuotta, mutta upea kaupunki se kuitenkin oli. Ainut huono asia mitä olen kuullut kavereilta ja tutuilta on ötökät (omg hämähäkkejä ja kuoriaisia ja skorpioneja!! T__T äitiiiii....), mutta kai niihinkin tottuu... tai toivottavasti ainakin tottuu niiden tappamiseen... nykyinen ötökkäkammoni on sitä tasoa, että juoksen kiljuen karkuun. ^^;

Skannattu valokuva minusta, otettu Sydneyssä joskus vuonna 2000... ja näihin maisemiin palataan

Sanomattakin selvää on se, että odotan epätodellisin fiiliksin elokuun lopussa koittavaa lähtöä! Lennämme lisäksi todennäköisesti Hong Kongin kautta, jossa vietämme joitain päiviä "häämatkaa", joten siinäkin on ihanaa odotettavaa kerrakseen. Toisaalta lähdössä on huonotkin puolensa! En näe kavereita koko aikana kuin korkeintaan videopuhelun välityksellä T__T Vieraassa ympäristössä eläminen voi olla rankkaa ilman tukiverkostoa. Cosplayompelu jää myös tauolle (ja Traconkin ehkä väliin pian koittavan lähdön takia), mikä on sinänsä harmi, sillä olin juuri saanut ensimmäisen puvun onnistuneesti tehtyä ja toisen jo aloitettua. Lisäksi joudun kieltäytymään hyvästä työpaikasta Suomessa, mikäli minulle sellaista tarjotaan (lupauduin yhteen työhaastatteluun ensiviikon maanantaina, koska en osannut kieltäytyäkään, ja haastattelukokemus on hyvästä. Kyseessä on ainakin ilmoituksen perusteella unelmapaikka, ja hyppisin varmaan riemusta haastattelun johdosta, jollen tietäisi, etten voi hyväksyä mahdollista työtarjousta.)

Matkakuumeen noustessa pistäydyin Kallion kirjastoon ja sain aika hyvän saaliin. Matkaoppaita siellä oli kiitettävästi, ja tempaisin mukaan vinon pinon. Lisäksi lainasin Lesley Downerin Japani-aiheisen naistenromaanin kesäluettavaksi (olen lukenut kyseisen kirjailijan "The last concubine"n, joka oli myös hyvä. Suosittelen!)

Lääkettä matkakuumeeseen - ja mukavaa kesälukemista myös! (TOP 10 matkaoppaat on muuten tosi hyviä!)



Nyt onkin kiitettävästi järjesteltävää, kun on häät ja lähtö tiedossa. Lisäksi pitäisi jaksaa painaa töitä vielä pari viikkoa, jonka jälkeen olen vapaa. Parin viikon päästä on myös Animecon, johon olisi ollut tosi kiva saada Eternal Venus -puku valmiiksi, mutta päätin että paras tyytyä Superiin, tai kohta ompelen yötkin - ja siitä ei hyvää seuraisi! Nyt on aika nauttia helteistä vielä kun niitä riittää, ja ohessa hoitaa pakolliset hääsuunnittelut, ennen kuin ehtii panostaa niihin täysillä loman alettua. Lähdön suhteen suht hilpeä ja huoleton olo, mutta vielä se ehtii vaihtua paniikkiin ja pelonsekaisuuteen. Olen kuitenkin satavarma, että tämä on oikea päätös, ja uskon että se alkaa tuntuakin siltä, kunhan olemme syksyllä asettuneet Aussien mantereelle. Ja nyt vain kahlaamaan opaspinoa läpi...