August 16, 2011

Satumainen päivä tuli loppuunsa ja on aika lähteä...

Häiden jälkeinen elämä. Huh. Tämä oli aluksi niin raskasta. Luulin aina, että hääyönä ja seuraavana aamuna olisi ihana ja onnellinen olo, mutta enpä ollut toisaalta ajatellut asiaa sen tarkemmin. Totta kai sitä iski kamala suru ja masennus, kun ihana päivä, meidän kaunis ja kenties elämän tärkein päivä oli ohi, ja samalla oli ohi kaikki suunnittelu ja vaivannäkö, joka aiheutti minulle niin paljon stressiä mutta josta toisaalta nautin myös niin paljon.

Sitä yritti lohduttaa itseään sillä, että kaikki meni ainakin vähintään niin hyvin kuin kukaan oli toivonut. Siviilivihkiseremoniamme, joka suoritettiin ulkona aurinkoisessa säässä kauniisti korsitellun hääkaaren edessä, oli kaunis, omasta mielestäni jopa liikuttava, emmekä katuneet hetkeäkään sitä että valitsimme avioitua ei-kirkollisin menoin. Juhlissa oli ihanaa ja nautimme joka hetkestä. Suurin osa vieraistakin taisi viihtyä erittäin hyvin. Pukuni ja asusteeni keräsivät paljon kehuja. Vieraat olivat otettuja, kun lauloin yllätysnumerona Kaija Koon "Tuulessani soi" sulhaselle, vaikka laulu ei tietenkään morsiamen omasta mielestä mennyt hyvin. Olin koko päivän ajan kovin, kovin onnellinen morsian.

Suru oli suuri, kun piti palata kotiin. Satumainen päivä oli tullut loppuunsa, oli aika palata arkeen ja normaaliin elämään, riisua kaunis morsiuspuku ja muuttua morsiamesta aviovaimoksi. Kaikki oli mennyt niin hyvin, ettei päivän olisi koskaan halunnut loppuvan, ja suru purkautui vuolaana kyynelvirtana, joka ei lakannut seuraavana päivänäkään. Onneksi sunnuntaina pääsimme vielä viettämään läksiäisjuhlaa ja näkemään ystävät vielä kerran, mutta silloinkin oli vähän haikea ja herkistynyt olo, varsinkin juhlan loppua kohti. Iso kiitos kaikille teille jotka olitte läsnä hää- ja läksiäisjuhlissa<3 Te teitte juhlistamme erityiset, ja olette tärkeitä minulle! Olin myös kovin liikuttunut kaikkien ystävien häälahjoista ja kauniista korteista kauniine sanoineen.

Nyt olemme valmistelemassa häämatkaamme Hong Kongiin sekä muuttoamme Australiaan, ja olen hyvin kiireinen tavaroiden pakkaamisen ja asunnon siivouksen kanssa. Valitettavasti en todennäköisesti pääse päivittämään blogiani vähään aikaan :( Mutta vaikka blogi olisi hiljaiselossa pari viikkoa niin päivitys jatkuu normaalisti heti, kun olemme asettuneet Ausseihin. En liitä tähän postaukseen kuvia häistämme (vain hääkukista), sillä blogini on julkinen ja häät kuuluvat yksityiselämääni, mutta kaikki ystäväni saavat linkin ja salasanan hääkuvagalleriaamme, ja niitä voi myös kysellä minulta.

Kuulemisiin taas pian!

Hääkukkia; buffet-asetelma oikealla ja hieman nuukahtanut morsiuskimppuni takavasemmalla

Miki tuli kylään lähtöämme edeltäväksi ajaksi<3


August 10, 2011

Hetki lyö

Tämä tulee varmaankin jäämään viimeiseksi kirjoituksekseni ennen häitä, eli viimeiseksi kirjoitukseksi ennen kuin neidistä tulee rouva o__o ("Rouva":sta tulee minulle mieleen kuusikymppinen mamma, mutta kai siihen titteliin tottuu).

Lyhyesti sanottuna: Ahdistaa. Stressaa. Jännittää. Minulle on jäänyt liikaa järjesteltävää tälle viikolle :(

Olen nukkunut todella huonosti viimeiset kaksi viikkoa. Olin jo lähtemässä pyytämään unilääkettä lääkäriltä, mutta sitten kuulin, ettei niitä yleensä määrätä kovin heppoisin perustein. :( Joten hain luontaistuotekaupasta jotain troppia, josta toivon olevan apua. Siellä olikin troppia jos jonkinmoista, ja olisi tehnyt mieli ostaa niitä kaikkia, koska niistä ei koskaan tiedä, mikä toimii parhaiten. Mutta ne olivat niin kalliita, että ostin vain yhden paketin. Toivottavasti tämä toimii... olen joskus ostanut jotain luontaistuotetta makeanhimon taltuttamiseen, ja se ei toiminut... Siellä oli muuten myös jotain kapseleita stressaamiseen/jännitykseen. Niillekin olisi ollut käyttöä, mutta ne maksoivat yli 20 euroa T__T Luulen kyllä, että humpuukia ovat suurin osa luontaistuotteista, mutta nykytilassani olen valmis kokeilemaan mitä tahansa, mistä mitenkään voisi ehkä olla apua >.>

Toivottavasti tämä toimii...


Menu/ohjelmalehtinen


Menu/ohjelmalehtisten massatuotantoa (nämä sain valmiiksi siis onneksi jo pari viikkoa sitten, mutta sisäsivut pitää vielä liimata...)

Ehkä naimisiinmenostakin selviää hengissä...

August 3, 2011

Häähössötystä ja kampauskoulua

Fiilikset ovat huomattavasti parantuneet viimepostauksista. Ensinnäkin löysin kihlasormukseni! Se vain ilmestyi lavuaarin reunalle siihen, mihin aina jätän sen, kun laitoin hiuksiini pinnejä o__o Ehkä se oli pinnirasiassa tai sen alla. Mielestäni kyllä tarkastin nuo paikat sataan kertaan. Todella outoa. Olen joka tapauksessa todella huojentunut, ettei sormus unohtunutkaan leffateatterin vessaan. Tästä lähin en ikinä riisu sitä julkisissa vessoissa käsiä pestessä >.<

Löytyneen sormuksen kunniaksi kuva ihanista kihla- ja vihkisormuksistani:

Vasemmalla kihlasormus ja oikealla vihkisormus! Vihkisormuksessa on pitsikuviointia, pieniä timantteja rivissä, ja sydän keskellä. Halusin jotain erikoisempaa ja tämä ihanuus löytyi Kultajousesta.

Viimepäivinä on ollut kova kiire häitä järjestellessä, mutta stressi on hiukan helpottanut, kun häiden ohjelma on alkanut pikku hiljaa muotoutua mielessäni. Toisaalta huomaan koko ajan uusia asioita, mitä pitäisi tehdä >.< Esimerkiksi eilen tajusin, ettei meillä ole kakun koristeita ollenkaan, ja en ole miettinyt yhtään miten pöydät nimetään ja merkitään. Ratkaisu: väsään kakun koristeet Cernitistä ja pöytien nimikylttien pidikkeet itse muovailumassasta, johon kiinnitetty hainleukapidike. Ihmiset häissä varmaan ihmettelee, että miten se (ja apujoukot) ovat jaksaneet näpertää noi kaikki, kun kutsukortitkin olivat suht monimutkaiset itseaskarrelut, ja häihin tulee itsetehdyt menut, edellämainitut kakun koristeet ja pöytien nimikyltit, vieraskirja, jne. Mutta minusta askartelu on tosi hauskaa! Tosin jos olisin aloittanut tosi ajoissa, en ehkä olisi näin stressaantunut. Mutta hyvä näinkin, sillä onhan tässä vielä yli viikko aikaa. Olen lukenut nettifoorumilta, että jotkut ovat jopa jättäneet askarteluja viimeiseen iltaan >.> En todellakaan aio olla niin myöhässä.

Olen jo nähnyt tosin parina yönä outoja hääaiheisia painajaisia >.> Toisessa niistä kampaukseni oli aivan järkyttävä, toisessa taas en edes huomannut kun koko vihkiminen oli ohi vaan kuljin kuin sumussa ja tämän jälkeen bestman ei hoitanut tehtäviään ja kaikki suunniteltu hääohjelma jäi toteutumatta. ^^; Todellisuudessa en stressaa näitä asioita niin paljon (en tiedä miksi ne silti tuli uniin), vaan lähinnä seuraavat ovat pahimmat pelon aiheet:

1) Tulen kipeäksi juuri ennen häitä. Olin jo hieman kipeän oloinen tällä viikolla, mutta taisi mennä ohi.
2) Saan aivan järkyttävän huuliherpeksen, joka tuppaa ilmaantumaan aina kun olen stressaantunut, väsynyt tai kipeä. Ja sitä ei muuten saa piiloon meikilläkään, jos se on tarpeeksi paha.
3) En saa silmäystäkään unta häitä edeltävänä yönä (tulee todennäköisesti toteutumaan, ellei lasi punaviiniä tai mieto unilääke saa minua nukahtamaan)

Häähössötysten ja kaupungilla juoksemisen lomassa olen hiukan yrittänyt kunnostautua kauneudenhoidon suhteen ja opetella laittamaan hiuksiani nätisti. Taustaa sen verran, että olen aina ollut huono laittamaan hiuksia, vaikka minulla on aina ollut pitkät hiukset joilla olisi voinut tehdä vaikka mitä (varmaan äidin syy, jonka hiustenlaittotaidot ja -innostus rajoittuivat aina pelkkään tavalliseen lettiin -__-). Mikään ei ole tylsempää kuin pitää hiuksia ponnarilla joka päivä, kun ei osaa tai jaksa tehdä mitään muuta. Mutta onneksi nykypäivänä on Youtube! Löysin eilen ja tänään pari hyvää videota. Tässä mitä sain aikaan (sori haaleat kuvat, piti vähän vaalentaa jotta hiuksista erottuisikin jotain):

Tämä SUPERmuhkea nuttura oli itseasiassa tosi helppo tehdä! Tarvitaan vain tavallinen donitsin muotoinen valkki, jonka läpi hiukset pujotetaan

Tein tämän söpön lettinutturan tänään! Hiuksia vähän irtosi toiselta reunalta, kun epäonnistuin pinnin kiinnityksessä >.> Mutta ensikerralla teen vielä siistimmän...

Videot löytyvät täältä (muhkea nuttura valkilla) ja täältä (lettinuttura).

Nyt siirryn odottamaan puhelua hammaslääkäristä... kauhulla. Kävin nimittäin paikkauttamassa yhden ilmeisesti melko syvän reiän pari viikkoa sitten, ja hammas on vieläkin purenta-arka. Hammaslääkäri uhkasi, että jos arkuus ei laannu, saatan joutua juurihoitoon. Juurihoitoon!! En ole ikinä ollut sellaisessa, mutta olen kuullut ja lukenut netistä kauhutarinoita, ja melkeen kyynelet nousevat silmiin jo pelkästään asiaa ajatellessa. Minulla on siis ihan kauhea hammaslääkäripelko, kiitos kokemusten 2. luokalla. Silloin minulta paikattiin 3-5 reikää koulun hammaslääkärissä, joka ei puuduttanut lainkaan ja porasi kolmella eri poralla. Kipu oli lamaannuttavaa, mutta hammaslääkäri vain vähätteli tuntemuksiani ja sanoi, että "turha itkeä, tämähän vain vähän nipistää". Niin että tuskin mikään ihme, että vielä aikuisiässäkin pelkään hammaslääkäriä, joskus jopa oikeasti itken hammaslääkärin tuolissa, kun poran ääni tuo vihlovan kivun mieleeni.

Toivottakaa onnea, etten joudu uusiin hammaslääkärikärsimyksiin :(