Bongasin äskettäin S-marketin hyllyssä uuden mangakirjan ja iskin siihen kuin sika limppuun. Kyseessä siis Konami Kanatan ihana Chi's Sweet Home -sarja! Sarja kertoo söpöstä harmaaraidallisesta kissanpoikasesta, ja aiheet siinä ovat arkisia, esim. miten kissa saapuu perheeseen, oppii sisäsiistiksi, käy eläinlääkärissä, jne. Kaveri katsoi ko. animea ja mainosti sitä minulle jo varmaan pari vuotta sitten, mutta en innostunut ainakaan nopealta vilkaisulta animesta. Animessa kissan ääni oli jotenkin niin shokeraava (en enää muista tarkalleen millainen, muistan vain että puhetapa oli todella outo).
Chi's Sweet Home: Oma koti kullan kallis (osa 1, japaninkielinen kansi)
Sarjakuvassa shokeerava ääni ja outo aksentti näkyy pikkulapsen puhetapana (eli kissan puhelikuplissa esim. S on T), mikä sekin on hieman ärsyttävää aluksi, mutta siihen tottuu aika nopeasti. Varmaan tämä pikkulapsen puhetapajuttu lisää japanilaisten mielestä söpöyskerrointa. Minusta kissanpentu on söpö ilman sössötystäkin (mutta ihan miten vaan...).
Jos jätetään puhetapa sikseen, niin manga on muuten kokonaisuutena tosi ihana! Ensinnäkin pidän todella paljon siitä, että kannet ja sivut ovat painettu laadukkaalle paperille ja koko kirja on kauttaaltaan värillinen. Vastapainoksi yksi volyymi on melko ohut, mutta eipä Chi's Sweet Home muutenkaan ole sarja joka kaipaisi pitkää kerrontaa, esim. kirjan luvutkin ovat melko lyhyitä. Toisekseen pidän hirveästi Kanatan piirrostyylistä. Kuvat ovat siistejä ja viimeistellyn näköisiä, ja yksityiskohtia kuvissa on juuri sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän). Värien käyttö on pehmeää. Kokonaisuutena sarjakuva näyttää juuri sellaiselta kuin itsekin haluaisin piirtää, jos piirtäisin sarjakuvaa esim. koirista. Chi's Sweet Homesta inspiroituneena saatankin piirtää jokusen pätkän Mikistä ja postata myöhemmin blogiin :)
Tässä sarjassa on myös mainiota se, miten Chi:n ja muiden sarjan kissojen käyttäytyminen vastaa hyvin paljon sitä, miten kissat käyttäytyvät luonnossakin. Hahmot ovat nimenomaan kissoja, ei mitään ihmismäisesti käyttäytyviä sarjakuvahahmo-kissoja. Eläinrakkaat ihmiset (varsinkin kissanomistajat) ihastuvat näihin hahmoihin takuulla.
Mutta siinäpä oma arvioni sarjasta siihen mennessä, kun olen lukenut 2 osan kokonaan ja 1. osasta puolet. Yhteensähän sarjassa on kai ilmestynyt 7 osaa Japanissa. Suosittelen tätä sarjaa todella lämpimästi kaikille jotka pitävät söpöistä sarjoista ja kissoista ylipäätään! Reilu 6:n euron hintakaan (suomenkielinen painos) ei ole paha, kun ottaa huomioon paperin laadun ja värikuvat.
Viimeaikoina olen Chi's Sweet Homen lukemisen ohella pelaillut hieman Ragnarok Onlinea vapaa-ajallani. Ragnarok on siis animevaikutteinen online-roolipeli, jossa on tosi söpöt hahmot ja grafiikka muutenkin. Pelasin sitä aktiivisesti joskus useampi vuosi takaperin, mutta viime hetkiin asti en ole pelannut pitkään aikaan lähinnä ajan puutteen vuoksi. Ehkä innostuskin väheni jossain välissä kun olin pelannut peliä liikaakiin. Nyt kun Ragnarokista poistui kuukausimaksut, innostuin kokeilemaan uudestaan. Jouduin toteamaan, etten muista ko. pelin pelaamisesta paljoakaan, enkä myöskään ymmärtänyt mitään muutaman uuden hahmon päälle, mitä kaverini oli luonut pelitililleni. Silti oli hauskaa käydä uusilla alueilla, läiskiä muutamaa monsteria ja... kuolla pari kertaa putkeen :D
Stapo saa maistaa Mimiyan (dancer) ruoskaa
Sightseeingillä... jossain (unohdin jo kaupungin nimen, hahah!)
Jos ei tarvitsisi käydä töissä, hakkaisin tuota peliä maanisesti varmaan pari tuntia päivässä, ainakin huonolla säällä ja talvisin :) Ajattelin kyllä pelailla nyt useammin, esimerkiksi viikonloppuisin.
Kun avasin pelin, löysin itseni pääkaupungista Pronterasta ja kaupungin ikivanha taustamusiikki alkoi soida, fiilis oli suorastaan nostalginen (siitä taitaa olla todella kauan aikaa kun pelasin tätä peliä ensimmäistä kertaa. Prontera on aina ollut minun ja kavereideni tukikohta, joten siellä on tullut hengailtua enemmän tai vähemmän). Rakastan sitä kappaletta, se on todella kaunis! Pelissä kappale on instrumentaali, mutta siitä on levytetty myös laulettu versio koreaksi. Se on varmasti yksi kauneimpia popballadeja, mitä tiedän (korea on muutenkin mielestäni todella kaunis kieli). Olen vähän opetellut laulamaan sitä, mutta pitäisi varmaan tehdä suomenkielinen sanoitus biisiin, jotta olisi helpompi laulaa. Niin kaunis kieli korea kun onkin, sitä on vaikea lausua jos ei ole opiskellut.
No comments:
Post a Comment