Söpöt pörröiset ystävämme (+matkakuumetta!)

Pahoittelen että tästä tulee hieman matkailu/Australia-aiheinen postaus (joka sopisi ehkä paremmin toiseen blogiini), mutta en voi olla ihkuttamatta viimeviikonloppuna G:n kanssa näkemiäni koaloita!!

Olimme siis koko viimeviikonlopun tien päällä Great Ocean Roadilla (hienoja nähtävyyksiä täynnä oleva reitti, joka alkaa reilun sadan kilometrin päässä Melbournesta), ja yövyimme kaksi yötä poissa kotoa. Reitin varrella  tuli vastaan useita tilaisuuksia nähdä söpöjä pörröisiä ystäviämme luonnossa (mikä on minusta paljon hienompaa, kuin katsella niitä eläintarhan aitauksissa): Kenneth Lake -nimisessä paikassa kulki tie eukalyptuspuiden keskellä, ja kun auton malttoi pysäköidä tien reunaan ja kävellä hetken matkaa jalan, saattoi koaloita bongata jopa tusinan korkeiden puiden latvoissa.

Kenties paremmat valokuvaustilaisuudet tulivat kuitenkin vastaan myöhemmin, kun törmäsimme tien varressa olevissa matalissa puissa oleskeleviin koaloihin myöhemmin reitillämme. Eräs yksilö mutusteli eykalyptuspuun lehtiä matalalla oksalla, kun taas toisessa paikassa näimme kokonaisen matalan puun täynnä koaloita, joilla oli menossa jonkinlainen kina keskenään (ja ne pitivät tosi kummallista ääntä!!) Suloisin oli muista erossa istuskeleva, rauhallisen oloinen yksilö, josta sain useita hyviä kuvia.

Tämä kaveri mussutti eukalyptuspuun lehtiä

Tämä söpöys vain istuskeli tyynesti puunoksalla ja tuijotti minua kummissaan

Pakkohan sitä oli itsekin päästä kuvaan koalan kanssa!

Kun asustelee täällä Australiassa, tulee suorastaan nälkäiseksi uusille matkailukokemuksille. Haluaisin käydä ainakin Adeleidessa, Kultarannikolla (teema- ja vesipuistoja!), Cairnsissa, Uudessa-Seelannissa, ja miksei Tasmaniassakin (huh, kun rahat ja aika riittäisikin!). Viime aikoina olen tosin risteilyihin hulluna olevan mieheni painostuksesta innostunut itsekin ajatuksesta mennä Tyynen valtameren risteilylle ja nauttia auringosta mm. Fijillä, Vanuatulla ja Tahitilla. Ne ovat paratiisisaaria, ja vaikka luulisi että täällä Melbournessakin saisi rannoista ja meressä lillumisesta kyllikseen, niin näin ei ole ainakaan meressä lillumisen suhteen, sillä merivesi lienee kesälläkin maksimissaan 24 astetta lämmintä. Toki täälläkin ilmat ovat lämpimiä kesän tullen, eli marras-helmikuun välisenä aikana. Joulusta tuleekin varsin lämmin täällä, mikä tuntuu varmasti hyvin oudolta. Tulisin  silloin mieluiten  Suomeen, tai oikeastaan Englantiin johon vanhempani matkustavat perhetuttujemme luokse, mutta eipä taida vähäiset lomat sitä sallia tässä vaiheessa. :(

Enemmän koaloista ja muista Australian kokemuksista voi lukea toisesta blogistani One-way ticket to Oz:ista. 

Tyynen valtameren risteily on haaveissani (kuva Googlesta)

Turmiolliset herkut... ja Nintendo 3DS

Olen laiminlyönyt blogini säännöllisen päivityksen ja olen todella pahoillani siitä! Ei ole oikeastaan ollut paljon päivitettävää, elämä rullaa eteenpäin arjen merkeissä. Kesä alkaa olla pikku hiljaa korvillaan täällä Melbournessa ja säät lämpenevät. Haluaisin mereen uimaan, mutta vesi on vielä jääkylmää luullakseni joulukuulle asti. >.< Olen nauttinut kuitenkin säistä käymällä säännöllisesti lenkillä läheisessä puistossa ja rannalla.

Lenkkeilyä tarvitaankin, koska painoni on varmaan hujahtanut taas tappiin. Keväällä pohdin, että olisipa mukava pudottaa ehkä kilo tai pari pois häiden alla, mutta en sen kummemmin laihduttanut, eikä tarvinnutkaan, sillä laihduin ilman laihduttamista viimeisinä häidenalusviikkoina neljä kiloa (syynä stressi, kiire ja se ettei ehtinyt tai huvittanut syödä!) Olin häissä hoikimmillani ikinä. Nyt paino on tullut rytinällä takaisin kun täällä saa niin paljon kaikenlaisia herkkuja joka paikasta! Rakastan erityisesti tuoreita cookie/suklaahippukeksejä, sellaisia kuten esim. Subwayssa myydään. Niitä saa täällä tuoreena supermarketeistakin.

Pancakes~ Nami! Tätä herkkua sai Pancake Parlourista Melbournen keskustasta

Päivät siis kuluvat töissä uurastaen, iltaisin saatan ehtiä pelailla hetken DS:ää lenkkeilyn jälkeen. Olen taas jumittunut Nintendogsiin, haluan saada lisää Trainer-pisteitä ja unlockata viimeisenkin koirarodun, jota minulla ei vielä ole! Minusta on kyllä hauskaa, miten Nintendogsissa koirat ovat omanlaisia persooniaan, niin kuin oikeassakin elämässä. Cavalier King Charlesin spanielini Dani on viimeaikoina ollut harvinaisen huomionkipeä. Lisäksi se innostuu aina jokaisesta uudesta opettamastani tempusta ikihyviksi, ja esittelee uusia taitojaan väsymättä. Hauska otus!

Olen niin hullaantunut Nintendogsiin, että minun on sitten kai pakko ostaa Nintendo 3DS -konsoli, jotta pääsen pelaamaan Nintendogs + Catsiä, pelisarjan uusinta julkaisua joka on höystetty kivoilla uusilla ominaisuuksilla. En kuitenkaan taida investoida 3DS:ään vielä, se kuitenkin tuli vasta markkinoille ja värivalikoima on rajallinen (pinkkihullu kun olen, niin on pakko saada pinkki, minulle ei kelpaa musta, punainen tai sininen!). Taidanpa odottaa, että markkinoille tulee sopiva bundle, tai siis pakkaus jossa on mukana itse konsoli ja jokin peli, mieluiten tuo edellä mainittu.

Nintendo 3DS:n nykyinen värivalikoima ei säväytä (sininen on kivoin, jos olisi joku pakko valita)

Nykyinen konsolini on kyllä niin söpö, etten tahtoisi luopua!
Tässä Hello Kitty -konsolikotelon kansi...

Ja tältä näyttää itse konsoli! (Nuo ovat muuten liimapinnattomia
Hello Kitty-tarroja, joten eivät jätä mitään jälkeä laitteeseen)



Conimuisteloita taannoisilta vuosilta [tagged]

Minut tagattiin jokin aika sitten ja ajattelin nyt vastailla tähän. Tässä tehtävänanto:

"On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat alas blogin, joka sinut linkkasi"

Huom! Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Johtuu nykyisestä netistäni, joka on todella huono. Koko postauksen tekeminen oli tuskaisaa >.< 

Kolme negatiivista asiaa:

1.Cossi, joka on vähiten suosikkisi ja syy

Minulla taitaa olla yhteensä 7 cossia, 1 lolitapuku ja 1 maid-asu, mikä ei ole mistään tietystä sarjasta. Näistä kaikista yhteensä 3 on ompelijan tekemiä (ja 2 Feeniksin tekemiä!), koska ompelijan käyttö vain madalsi niin paljon kynnystä cossaamisen aloittamisessa. Olen ollut aina surkea ompelemaan, enkä uskaltanut aluksi kokeillakaan. Sittemmin olen päässyt tästä kammosta onneksi yli, mutta olen tosi hidas saamaan kokonaista pukua aikaan, joten olen vieläkin sitä mieltä että ompelijan käyttö ei ole huono ajatus, jos aika tai taidot eivät vain yksinkertaisesti riitä!

Mutta siis, en osaa nimetä tiettyä cossia, mutta monissa on parantamisen varaa. Esim. harmittelen vieläkin että käytin halpaa, mega-blingbling-kiiltävää Suzanne-satiinia Super Sailor Moon -cossini helmaan. Se oli ensimmäinen cossini ja minulla ei ollut mitään kokemusta kankaista ja niiden ostamisesta, joten annettakoon kai anteeksi aloittelijan mokana. Mutta ottakaa te muut oppia. Kuunnelkaa täti Nicaraa, pysykää kaukana siitä Suzannesta, vastustakaa sitä houkuttelevaa hintalappua. :D Laadusta kannattaa maksaa!

(Suzannea voi kyllä mielestäni käyttää pieniin pintoihin, kuten yksityiskohtiin ja asusteisiin, mutta puhuinkin edellä lähinnä kokonaisen/puolikkaan puvun ompelusta, jolloin jättäisin ko. kankaan omaan arvoonsa)

Tämä muuten ihan nätti kuva paljastaa halvan hamekankaan ^^;

2. Huonoin kokemus conissa

Pari vuotta sitten esiinnyimme Animeconissa Feeniksin ja erään toisen cossaajan kanssa Chobits-ryhmänä. Harjoitukset sujuivat ongelmitta, mutta lavalla aiemmin leikattu polveni päätti hajota kesken esityksen. Pystyin esiintymään loppuun asti, mutta nilkutin kyynärsauvojen kanssa conin jälkeiset pari päivää. ^^; Polvi onneksi parani ilman uutta leikkausta.

Lisäksi ko. conissa tapahtui monta muutakin epäonnekasta kommellusta. Mm. sain 60 euron pikavoiton parkkipirkolta (note to self: älä koskaan pysäköi Tampere-talon parkkikselle, se maksaa JA se on täynnä) ja Feeniksin puhelin meni melkein pilalle, kun salaattikastikkeet kaatuivat laukkuun. ^^;

Ropeconissa kolmisen vuotta sitten joku oranssikaapuinen munkki tuli juttelemaan minulle (tuntui HIEMAN oudolta, kun hän oli munkkikaavussaan ja minä lolitahepeneissä) ja yritti tuputtaa minulle jotain elämänohjekirjaa, josta hän selvästi halusi rahaa, vaikka en edes halunnut koko kirjaa. Se oli epämukavaa.

3.Huonoin conisi ja syy

Cosplaygaala vuonna 2010 Gloriassa oli aika kehno kokemus. Tilat eivät vaan mielestäni sopineet ollenkaan conin pitämiseen.

Sai sitä onneksi jonkun kuvan otettua Gloriassa, vaikka valaistus oli surkea. Minako feilasi, Rei (Mercury) on ankara :)

Yleisesti ottaen tilat ja conipaikan ympäristö ovat aika olennaisia conin onnistumisen kannalta. Jos on liian ahdasta, kuuma tai hämärä valaistus, tai ei ole kunnollista paikkaa missä hengailla ulkona, niin se kyllä latistaa takuuvarmasti conitunnelmaa. Jos on huono sää, niin hyvät sisätilat voivat vastaavasti pelastaa paljon.

Kolme postiivista asiaa:

1. Lempicossisi ja syy

Vaikea kysymys taas! Viimeisin cossini (Candy Candy, jonka tein kokonaan itse) on noussut nopeasti kärkeen, mutta toisalta Sailor Moon -cossitkin ovat hyvin rakkaita, varsinkin kun niissä pääsen olemaan osa ihanaa ryhmää! Ehkä Prinsessa Venus vie voiton... prinsessahepeneissä olo vaan on niin ihkua *__*

Mainittakoon myös, että Chobitsin Sumomo & Kotoko -paricossi on myös ollut suosikkejani. Ne vaan ovat niin hauskoja hahmoja, plus paricossaaminen oli hieno kokemus!

Prinsessailua (kurotin saippuakupliin, jotka eivät tietenkään lentäneet kuvaan ^^;)

Sumomo ja Kotoko -paricossaus oli vaan niin hauskaa! Sumomo kiusaa Kotokoa (Feeniks), editointi minä itse

Sumomo kiusaa taas!

2. Paras kokemus

Edelliseen vastaukseen viitaten, kaikki ryhmä/paricossit coneissa ovat olleet parhaita kokemuksiani. Varmaan näistä Moonlight Masquerade-cosplayryhmän kanssa hengailu, harjoittelu ja esiintyminen on ollut kaikkein hienointa! Ryhmäläiset, tunnette itsenne, olette kaikki mahtavia ja teidän kanssa on ollut mahtavaa esiintyä! Animecon 2009 Kaapelitehtaalla oli unohtumaton paitsi esityksen, myös upeiden meren edustalla otettujen ryhmäkuvien ansiosta.

Melkein koko ihana Moonlight Masquerade ryhmä Animeconissa 2009, tämä Tomi Schuvalowin ottama kuva on vain yksi monesta onnistuneesta otoksesta!

Täytyy myös sanoa että oli tosi hauskaa osallistua Animeconin Cosplaydeittiin muutama vuoksi taaksepäin. Cossasin siis Belldandyä Ah! My Goddessista, ja olin yksi kilpailijattarista. Kun olin lavalla, pääsin eläytymään hahmooni henkeen ja vereen asti (ja vastaukseni olivat yhtä naiiveja/toiselta planeetalta, kun hahmokin). Yleisöllä oli selvästi hauskaa, ja niin oli minullakin!

Niin, ja välillä sitä ihan unohtaa, mutta moni ystävyys on alkanut conista! Se on ehdottomasti parasta tässä harrastuksessa! 

Belldandy-cossailua Nekoconissa 2008 Kuopion musiikkitalolla. Siinä jos missä oivallinen conipaikka - näin mahtavia kuvauspaikkoja myös sisätiloissa, me LIKE! 

3. Paras conisi ja syy

Vaikea, vaikea! Ehkä loppupeleissä olen nauttinut eniten kiireettömistä coneista, jossa on päässyt hengaamaan ulkona ihanien ihmisten kanssa ja ottamaan paljon valokuvia. Seura tekee conin!

Lisäksi Suomi-matkailuaspekti minulle olennainen osa coninautintoa. On aina hauskaa vierailla muissa kaupungeissa ja yöpyä poissa kotoa - ja ikimuistoisia yöpymispaikkoja riittää, aina seurakunnan leirikeskuksesta hostelleihin ja retkeilymajaan keskellä ei-mitään!

Sori, en osaa nyt tagata ketään, koska kaikki potentiaaliset on jo tagattu! Minut tagasi Serenity Smile! Moonbeam blogissaan :) Kiitos tagista Serelle, oli hauska muistella conikokemuksia! Ihan tulee tippa linssiin, kun on niin paljon ihania muistoja ihanien ihmisten kanssa, joihin olen tutustunut tämän harrastuksen ansioista. Se on hieno asia. On ikävä teitä!

Koreapoppia a cappellana

Viimeviikolla sain kokea unohtumattoman livekeikan, ja vieläpä aivan sattumalta!

Voisin lyhyesti kertoa alkuun musamaustani... diggailen siis aasialaista poppia (japanilainen, korealainen, kiinalainen... kaikki menee! Suosikkibändejä mulla ei tosin ole), ysäri-, kasari- ja 70-luvun pop/discomusiikkia, sekä viimeaikoina yhä enemmän soulia/mowtownia/klassista R&B:tä (eli siis esim. Jackson Fivea, Stevie Wonderia, Diana Rossia yms.). Viimeviikolla olin raahamassa G:tä mukanani Melbournen keskustaan, jossa oli mainostettu pidettävän joku soulkeikka. Seikkailimme keskustassa hetken ja pian sain turhautua, sillä emme millään onnistuneet löytämään paikkaa. Olin jo luovuttamassa ja lähtemässä kotiin, mutta G bongasi jonkun paikan johon pääsi ilmaiseksi sisään, joten päätimme mennä katsomaan.

Paikka oli joku pienehkö baari/keikkatila ilmeisesti RMIT-yliopiston ylioppilaskunnan tiloissa, tai siltä ainakin vaikutti. Sisäänpääsy oli ilmainen, ja päivän esiintyjä oli Suade-niminen a cappella -yhtye. Minun a cappella -kokemukseni rajoittuvat lähinnä Rajattomaan, joka on varmaankin Suomen kuuluisin a cappella-yhtye. Rajattomaa on tullut kuultua radiossa tai telkkarissa satunnaisesti, enkä ole koskaan siitä erityisemmin syttynyt (tylsäääää~ musiikkia), eikä a cappella olekaan aiemmin pahemmin minua kiinnostanutkaan. Mutta tämä sattumallinen Suaden kuuleminen muutti suhtautumiseni a cappellaan aivan täysin.

Tämä miesyhtye vei sydämeni... Kuva suade.net:istä

Keikka oli aivan mahtava, enkä voinut uskoa, että noin upeaa esitystä pääsi katsomaan pulittamatta pennin penniä! Nämä kundit tuntuivat pystyvän vetämään mitä vain - vanhoja hittejä, uusia hittejä, Kylie Minogueta, jopa koreapoppia - vaivatta, huumorilla, ja ennen kaikkea aivan mahtavalla soundilla ja beatillä! Olin aivan haltioissani. Suadea oli pyydetty esittämään korealaisten tyttöbändien hittejä tulevalla Korean-keikallaan, ja pääsimme illan aikana kuulemaan yhden maistiaisena. Siis australialainen a cappella -miesyhtye esittämässä korealaista tyttöbändimusaa?! Sen täytyy olla joko täysi floppi tai täysiosuma! Esitys kuului ilman epäilystäkään jälkimmäiseen kategoriaan. Kundit vetivät biisin koreaksi huumorin, falseton ja koreografioiden kera, ja yleisö oli tikahtua naurusta. Tämä oli parasta mitä olen nähnyt aikoihin!!!

Viimeviikon kokemuksen jälkeen olen linkittänyt australialaisen a cappella -yhdistyksen sivut suosikkeihini, ja seuraan tiiviisti, milloin vastaavia kokemuksia olisi taas tarjolla. Jos tällaista olisi tarjolla Suomen musiikkiskenessä, olisin varmasti innostunut a cappellasta jo aikoja sitten.

Leijonakuningas DVD:nä ja 3D:nä elokuvissa!!!

Hihkuin vähän aikaa sitten elokuvauutuudesta (The Help) jonka haluan aivan ehdottomasti nähdä, ja tämä postaus jatkaa samaa linjaa! Huomasin nimittäin, että Leijonakuningas-DVD:stä on vihdoinkin tulossa uusintapainos kauppoihin. Olen tosi suuri Disneyelokuvien fani, ja omistan ison osan klassikoista VHS:nä ja nykyään myös DVD:nä. Mutta en Leijonakuningasta! Siitä on niin kauan, kun se DVD julkaistiin ensimmäisen kerran, että eipä tullut ostettua, kun siihen aikaan videokasetti oli vallitseva formaatti. Joten olen jo kauan aikaa odottanut, että se uusintapainos tulisi, ja nyt se tuli!! Pakko saada!!

Lisäksi huomasin äskettäin, että ko. leffa on myös leffateattereissa täällä Melbournessa!! Tulossa varmaan Suomeenkin, uskoisin. Leffaa näytetään sekä 3- että 2D:nä. En ole koskaan kauheasti välittänyt 3D-efekteistä elokuvissa (musta ne ei vaan jotenkin ole niin hienoja, että niistä haluaisi maksaa jotain ekstraa), mutta menen takuuvarmasti katsomaan ainakin perinteisen 2D-version ihan vaan siksi, että pääsen fiilistelemään mahtavaa elokuvaa suurelta kankaalta!! (Muistan muuten vieläkin, kun näin leffan ekan kerran teatterissa perheeni kanssa, ja silloin taisin olla maksimissaan 12-vuotias. Taisipa silloinkin nousta pala kurkkuun, kun Mufasa kuoli!) Harmi tosin, että täällä ei luonnollisestikaan ole mahdollista nähdä suomeksi puhuttua versiota. Olen aina arvostanut Disney-elokuvien suomidubbauksia, koska niissä äänet ovat todella laadukkaita ja hyviä näyttelijöitä.



Leijonakuningas 3D:n mainosjuliste



Tämä juliste on suosikkini näistä kahdesta!



Leijonakuningas on monen suosikki-Disney-elokuva, ja vaikka olen itsekin ihan täpinöissä sen uusintajulkaisusta, niin täytyy kyllä sanoa että minun ääneni menee loppupeleissä Pienelle Merenneidolle ja Aladdinille! Ne ovat kaikkien aikojen suosikkejani, ja hyvänä kolmosena tulee Kaunotar ja Hirviö, jonka juhlajulkaisun nappasin kaupan hyllyltä heti, kun se sinne ilmestyi vähän aikaa sitten.

Mielenkiinnolla odotan, onko Leijonakuninkaan uusintapainoksessa mitään uutuuskohtauksia. Edellämainittuun Kaunottareen ja Hirviöön sellainen oli nimittäin lisätty. Kaikki tuntemani ihmiset eivät lisäyksistä ole ilahtuneet, eikä minustakaan uusi laulu ollut mikään unohtumaton, mutta kuitenkin on jännittävää nähdä jotain uutta! Sillä olenhan tavallaan hankkinut kyseisen elokuvan kahteen kertaan (koska omistan myös VHS:n), joten minusta on mukavaa saada rahalle vastinetta ekstrojen ja lisättyjen kohtausten muodossa.